Yhdysvallat laajensi joulukuussa yksipuolisesti ja kansainvälisen oikeuden vastaisesti vaatimuksiaan merialueista kaksi kertaa Kalifornian kokoisella alueella, mikä turvaisi sille oikeudet mahdollisesti luonnonvaroiltaan runsaisiin merialueisiin.
Yhdysvallat ilmoitti laajennetuista mannerjalustansa ulkorajoista yksipuolisesti 19. joulukuuta viime vuonna. Tarkemmin sanottuna se ilmoitti maantieteelliset koordinaatit, jotka määrittelevät Yhdysvaltain mannerjalustan ulkorajat. Kansainvälisen oikeuden mukaan mailla on taloudelliset oikeudet meren pohjassa ja merenpohjan alla oleviin luonnonvaroihin mannerjalustojensa rajojen perusteella.
Laajennettu mannerjalusta kattaa noin miljoona neliökilometriä, pääasiassa arktisella alueella ja Beringinmerellä. Kyse on strategisesti tärkeästä alueesta, jossa myös Kanadalla ja Venäjällä on vaatimuksia. Osa Yhdysvaltain vaatimuksista menee päällekkäin Kanadan vaatimusten kanssa. Yhdysvallat on ilmoittanut mannerlaatan rajat myös Atlantilla, Tyynellämerellä ja Meksikonlahdella.
Yhdysvalloilla, kuten kaikilla mailla, on “luonnollinen intressi tietää ja ilmoittaa muille laajennetun mannerjalustansa laajuus ja siten se, missä sillä on oikeus käyttää suvereeneja oikeuksia“, ulkoministeriöstä kommentoitiin.
Ministeriö väittää, että toimissa “on kyse maantieteestä, ei resursseista“.
Mikä on laajennettujen alueiden potentiaali?
Vaikka on epäselvää, mitä materiaaleja voidaan hyödyntää, jos sellaisia on, toimet ajoittuvat samaan aikaan, kun Washington pyrkii lisäämään pääsyään niin sanottuihin kriittisiin mineraaleihin.
Mainos.
Yhdysvaltain mannerjalustaan kätkeytyy 50 kovaa mineraalia, mukaan lukien akkuihin tarvittavaa litiumia ja aurinkopaneeleissa käytettävää telluuria, sekä 16 harvinaista maametallia, kirjoitti US Naval War Collegen kansainvälisen merioikeuden puheenjohtaja ja professori James Kraska artikkelissaan.
“Yhdysvaltain ilmoitus Yhdysvaltojen laajennetusta mannerjalustasta korostaa Yhdysvaltojen strategisia etuja näiden kovien mineraalien turvaamisessa merenpohjassa ja pohjamaaperässä, jotka sijaitsevat joskus satojen kilometrien päässä rannikosta”, Kraska kirjoitti.
Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen viimeisimmässä arvioinnissa vuonna 2008 arvioitiin, että napapiirin sisällä on noin 90 miljardia tynnyriä löytämätöntä öljyä ja 1 670 biljoonaa kuutiojalkaa kaasua sekä sähköistykseen tarvittavia kriittisiä metalleja.
Suurin osa arviosta perustuu kuitenkin maatutkimuksiin, ja merenalainen potentiaali on suurelta osin tutkimatta.
Kansainvälisen oikeuden näkökulma
Yhdysvallat kertoo ulkoministeriön tiedotteessaan määrittäneensä laajennetut mannerjalustan rajansa kansainvälisen tapaoikeuden mukaisesti, kuten vuoden 1982 YK:n merioikeussopimuksen asiaa koskevissa määräyksissä sekä mannerjalustan rajoja käsittelevän komission tieteellisissä ja teknisissä ohjeissa ilmenee.
Yhdysvallat ei kuitenkaan ole koskaan ratifioinut kyseistä sopimusta, joka säätelee maiden ympärillä olevia merivyöhykkeitä.
Sopimuksen mukaan mailla on oikeus meressä tai merenpohjassa tai merenpohjan alla oleviin luonnonvaroihin niin sanotuilla talousvyöhykkeillä, jotka voivat ulottua jopa 200 merimailin päähän rannikosta.
Mainoksia.
Sen lisäksi maat voivat vaatia taloudellisia oikeuksia luonnonvaroihin merenpohjassa tai sen alapuolella, minne heidän mannerjalustansa ulottuu, vaikkakaan eivät vesipatsaan sisällä. Yllä olevat meret pysyvät myös kansainvälisinä vesinä.
Venäjä, Tanska ja Kanada ovat odottaneet vuosia, että YK:n tukema Mannerjalustan rajoja käsittelevä komissio (CLCS) tarkastelee päällekkäisiä arktisia merenpohjavaatimuksia.
Venäjä tavoitteli laajoja alueita Jäämerellä CLCS-prosessin kautta yli 20 vuoden ajan. Viime vuonna Moskova hyväksyi CLCS:n suositukset, joilla se varmisti yksiselitteiset lailliset oikeudet puolen Jäämeren mineraalivaroihin.
Yhdysvaltain ulkoministeriö on todennut, että maan on tulevaisuudessa määritettävä merirajat Kanadan, Bahaman ja Japanin kanssa alueilla, joissa niiden vaatimukset menevät päällekkäin. Se lisäsi, että Yhdysvallat käyttää samoja sääntöjä laajennetun mannerjalustansa määrittämiseen kuin YK:n merioikeussopimuksessa, johon Bidenin hallinto tukee liittymistä.
Päätös rajata yksipuolisesti mannerjalustan rajat sen sijaan, että ratifioisi ensin YK:n vuoden 1982 merioikeussopimuksen ja esittäisi sitten vaateensa CLCS:n kautta, on omiaan herättämään närkästystä muissa maissa.
Asian irvokkuutta lisää se, Yhdysvallat on vuosikausia arvostellut Kiinaa ja esittänyt huoliaan Kiinan merivaatimuksista Etelä-Kiinan merellä, pyrkien painostamaan maata noudattamaan kansainvälistä oikeutta, vaikka se ei itse ole ratifioinut vuoden 1982 YK:n merioikeussopimusta, jonka Kiina puolestaan on ratifioinut.
Lähteet: Bloomberg, Yhdysvaltain ulkoministeriö, Wilson Center, Nikkei Asia, Metro.co.uk
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 11.5.2024Sähkeet - UlkomaatKiinan presidentti Euroopassa: Kiina ei unohda suurlähetystöönsä kohdistunutta Naton pommitusta
- 9.5.2024PääkirjoitusPääkirjoitus 9.5.2024: Tapaus Cronberg – Onkohan itärajan sulku sittenkin suomalaisia varten?
- 8.5.2024PerspektiiviUkrainalainen ex-diplomaatti: Maidanin vallankaappaus tapahtui “täydessä koordinaatiossa” USA:n kanssa
- 7.5.2024Sähkeet - UlkomaatVaroitus eurooppalaisilta energiayhtiöiltä: Vihreä siirtymä tulee kalliiksi
