Eduskunnan päätös hyväksyä tänään pöytälaatikkoon Nato-jäsenyys on häpeällisin ja arvottomin, omaa historiaamme kunnioittamattomin, kansanvaltaa ja perustuslakia halveksivin päätös, mitä Suomen eduskunnan historiassa on koskaan tehty.

Toisin, kuin istuvat kansanedustajat ja muut eduskuntapuolueiden edustajat todennäköisesti yrittävät vaalikentillä selittää, asia ei ole kuitenkaan vielä aivan loppuun käsitelty. Turkin ja Unkarin ratifioinnit eivät ole mitenkään kirkossa kuulutettuja.

Suomen perustuslain mukaan kaikkea lainsäädäntöä koskee vaatimus siitä, että lain voimaantulo on käytävä laista ilmi. Nato-lain voimaantulo riippuu valtioneuvoston asetuksesta, jota hallitus ei voi antaa ennen Unkarin ja Turkin ratifiointeja.

Nato-kriittisen kansanosan toivo eduskuntavaaleissa on ohut, mutta elossa. On vain ymmärrettävä, että eduskuntavaaleissa on nyt kaikin voimin tuettava sellaisia puolueita, jotka sanovat Nato-jäsenyydelle ei. Enää ei riitä, että etsii Nato-kriittisen ehdokkaan eduskuntapuolueiden joukosta, vaan nyt on uskallettava olla se muutos, jonka haluaa maailmassa nähdä.

Tällainen mahdollisuus on eduskunnan ulkopuolisten puolueiden muodostamassa Vapauden liiton, SKE:n, Kristallipuolueen ja perusteilla olevan Vallankumouspuolueen vaaliliitossa, jolla on täysiä tai lähes täysiä listoja vaalipiireissä.

Vaikka eduskunnan ehdottoman enemmistön saaminen ei ole yhdellekään puolueelle yksinään realismia, niin on on hyvä muistaa, että vaikkapa perustuslain mukaisen ministerivastuuasian voi panna vireille 10 kansanedustajaa tekemällä muistutuksen perustuslakivaliokunnalle, kuten toimittiin ulkoministeri Pekka Haaviston kohdalla jo al-Hol-jupakan yhteydessä.

On surullisen kuvaavaa, että toistaiseksi Unkarin pääministeri Victor Orbán ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ovat Suomen Nato-kriittisen kansanosan ainoat toivot tulla kuulluksi omaa maataan koskevassa radikaalissa linjamuutoksessa.

Sulatelkaa tätä ajatusta hetki.

Ja vielä toinenkin hetki.

Siis Demokraattisessa Suomessa, EU-jäsenyyden jälkeen maamme tärkeimmässä päätöksessä, ei ole millään varteenotettavalla ja luotettavalla tavalla kuultu kansaa eikä liioin kamppailtu rehellisiä Nato-vaaleja eduskuntavaalien yhteydessä.

Kuten aiemmin olemme kertoneet, Suomen kansa on vuonna 2019 valinnut eduskuntaan peräti 148 kansanedustajaa, joiden mielestä Nato-jäsenyys ei vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tänään sama eduskunta äänesti 184-7 Nato-jäsenyyden puolesta.

Luonnollisesti on myönnettävä, että osa äänestäjistä on myös kääntänyt takkinsa Naton taakse valtamedian vastuuttoman pelkopornon kyllästämänä, mutta Nato-kriittistenkin edustajien äänillä päätettiin nyt jäsenyyden puolesta. Mahdollisuus oman äänen perumiseen – edustajan toimiessa tavalla, joka ei äänestäjää enää tyydytä – tulisi tällaisissa tilanteissa tarpeeseen.

Natoa kannattavista kansanedustajista ei valtiomiesainesta löytynyt, se voitaneen sanoa. Valtiomiesteko olisi ollut tukea omasta myönteisestä kannasta huolimatta kansanäänestystä ja asian päättämistä perustuslain edellyttämällä kahden kolmasosan enemmistöllä päätöksen aikaa kestävän legitimiteetin ja yhteiskuntarauhan kannalta.

Näistä perusteista tasavallan presidentti Sauli Niinistökin puhui Iltalehden mukaan vielä helmikuun alussa 2022, ennen kuin kaikki hänen presidenttikautensa puheet asiasta pyörrettiin:

”Olen jo vuosia sitten todennut, että yhteiskuntarauhan kannalta on erittäin tärkeää, että tällainen äärimmäisen suuren luokan kysymys tulee käsitellyksi niin, että se nauttii legitiimisyyttä, sellaista tunnetta ihmisissä, että on oikein mitattu.”

”Minua vähän vieroksuttaa se, että sanotaan, ettei kansa tällaisista asioista ymmärrä, vaan se pitää jättää kansan valitsemien edustajien ratkaistavaksi. Niinhän se jäisikin joka tapauksessa ja mahdollisesti kahdenkolmasosan enemmistöä vaadittaisiin eduskunnassa.”

Se, että asiaa pidettiin samaan aikaan mielipidemittausten perusteella täysin selvänä, mutta sitä ei siitä huolimatta uskallettu tai haluttu altistaa kansanäänestykselle vuosikymmenten lupauksista huolimatta, on oireellista.

Ryhmäkuri, uhkailu, kiristys tai lahjonta tulevat ensimmäisenä mieleen pohdittaessa potentiaalisia taudinaiheuttajia. Sattumaa tai ei, eduskunnassa Nato-kriittisyyden terävintä kärkeä edustavan vasemmistoliiton kansanedustajan Johannes Yrttiahon vaalirahoitukseen liittyvistä epäselvyyksistä yritettiin nostattaa kohua vain pari viikkoa sitten.

Tästäpä tuli vain mieleeni, että vuonna 2011 muuan Wikileaks kertoi, miten Yhdysvaltain suurlähetystö oli paimentanut suomalaispoliitikkoja Natoon.

Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.