Edellisten sukupolvien työ hyvinvoivan Suomen hyväksi on käytännössä vedetty viemäristä alas.
Viimeinen häpeätahra saatiin tänään kun niiden perheiden määrä on tuplaantunut jotka eivät pysty tuomaan ruokaa pöytään lapsilleen:
Mitkä ovat ne syyt jotka ovat johtaneet tähän, että isät ja äidit eivät enää pysty huolehtimaan lapsistaan?
Koronakusetus.
Venäjällä pelottelu ja sitä kautta idänkaupan tuhoaminen.
Mainos.
Keinotekoinen sähkönhinnan nosto.
Käytännössä vain kolmen ruokakaupan kartelli ruuanmyynnissä.
Valtion velkaantuminen ja tämän rahan antaminen suoraan ulkomaille.
Nämä ovat tehneet sen, että Suomessa on perheitä jotka eivät pysty ruokkimaan jälkikasvuaan.
Ja me emme puhu nyt narkkareista jotka laittavat mieluummin rahat hihaansa kuin ruokaan.
Me puhumme tavallisista ihmisistä jotka käyvät töissä.
Ja vaikka he tekisivät kuinka paljon tahansa ylitöitä pelastaakseen perheensä, niin verotus, korkea sähkönhinta ja korkea ruuan hinta vievät nekin rahat.
Poliitikkomme ja muut päättäjämme siis varastavat tällä hetkellä ihan konkreettisesti leivän lasten suusta.
Mainoksia.
Vai onko kukaan esimerkiksi tänään nähnyt yhtä ainoaa poliitikkoa jonka mielestä oheinen Ylen uutinen olisi ongelma jolle pitäisi tehdä jotain?
Onko yksikään poliitikko ehdottanut, että ehkä tämän väestön joka siis käy töissä, niin ehkä heidän verotustaan pitäisi keventää, jotta lapset saisivat ruokaa?
Aikanaan kun Suomessa oli 60000 työtöntä, niin Kekkonen jyrisi että nyt pitää julistaa hätätila.
Nyt pienet lapset eivät saa ruokaa ja kenestäkään päättäjästä tämä ei ole ongelma tämän päivän Suomessa.
Eikö kenestäkään muusta kuin minusta tämä ole häpeällistä?
Toimituksen huomautus: Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut
-
Kirjailija
Kyminlinnan puolustaja
Erittäin tunnettu koulukiusattu.
Ehkä vähän toisenlaisella agendalla kirjoitteleva mutta myös mainio Pauli Vahtera puuskahti pari vuotta sitten: Olen ilmeisesti Suomessa ainoa jota kiinnostaa miten verorahoja käytetään. Ilmeisesti väistämätön reaktio hiirulaisten valtakunnassa. Eli tsemppiä toivottaen sekä Jarnolle että lehdelle!
Tällaista on arki nyky Suomessa:
Kirsi, 50 – Palkka ei riitä menoihin: ”En tiedä, missä tilanteessa olen tammikuussa” (iltalehti.fi)