Altti Lagstedtin mediakriittinen kirjoitus Hämeen Sanomien mielipidepalstalla 7.9.2023 oli erinomainen, mutta mitähän pitäisi ajatella siitä, että hämeenlinnalainen kaupunginvaltuutettu ja historioitsija, Tieto-Finlandia -ehdokkaanakin ollut Andrei Sergejeff puolusteli samalla palstalla 13.9.2023 Yhdysvaltojen vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin 15 vuotta aiemmin tapahtuneella Halabjan joukkomurhalla, joka ei tuohon aikaan Yhdysvaltoja häirinnyt. Itse asiassa maa syytti asiasta Irania ilmeisen tietoisena Irakin syyllisyydestä.

Amerikkalaisten mielipide vaihtui, kun Irakista tuli vihollinen, mikä jo sinänsä kuvaa tätä “maailmanhistorian sotaisinta valtiota”, kuten maan ex-presidentti Jimmy Carter totesi. Vuonna 2019 hän laskeskeli, että Yhdysvallat oli ollut rauhassa vain 16 maan historian 242 vuodesta.

Sergejeffiltä unohtui autuaasti myös se, että Yhdysvaltojen sotaretki oli kansainvälisen oikeuden mukaan laiton. Samalla tapaa laiton on myös Yhdysvaltain meneillään oleva miehitys osassa Syyriaa.

Yhdysvaltojen päämääränä Irakissa tosiaan oli vaihtaa maan hallinto. Lienee hyvä mainita, että sotaa edelsi vuonna 2001 Irakin luopuminen dollarista öljykaupassa. Todelliset vaikuttimet Irakissa olivat maan öljy- ja maakaasuvarojen strateginen kontrollointi sekä dollarin monopoliaseman turvaaminen kansainvälisillä öljymarkkinoilla. Libyan johtaja Muammar Gaddafilla oli myös dedollarisaatioon liittyviä tavoitteita ja hän koki Saddam Husseinin kohtalon.

Kun geopoliittinen ulottuvuus unohdetaan konfliktien julkisesta käsittelystä systemaattisesti, Hollywoodin propagoimassa rinnakkaistodellisuudessa elävä ja uutisten viihdekäyttöä harrastava kansa kuvittelee, että sodissa on kyse hyvän taistelusta pahaa vastaan.

Hiljattain julki tullut Pakistanin demokraattisesti valitun pääministeri Imran Khanin kaataminen Yhdysvaltojen painostuksen tuloksena ja maan luisu kohti sotilasdiktatuuria Yhdysvaltojen katsoessa muualle on omanlaisensa esimerkki kyynisistä toimintatavoista.

Paha diktaattori tai korruptoitunut johtaja löytyy lännen kaadettavaksi varmimmin sieltä, missä ei kumarreta Yhdysvaltain intresseille. Ehkä tämä osaltaan selittää, miksi maan laittomillekin sotaretkille riittää hännystelijöitä.

Todennäköisimmin näitä sotaretkiä tukevat maat, jotka ovat silkkaa hölmöyttään hankkiutuneet riippuvaisiksi Yhdysvaltojen sotilaallisesta suojeluksesta.

Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.