Lukijamme lähetti meille tämän erinomaisen mietiskelynsä hyvää tuottavan päätöksenteon tielle tulevien aatteiden asemasta tämän päivän yhteiskunnassa. Kirjoitus julkaistaan nimimerkillä kirjoittajan pyynnöstä.
Suomen sotilaallinen ja kaupallinen turvallisuus ovat kansalaisten tulevaisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä. Siksi päätökset näissä asioissa pitäisi tehdä suurta harkintaa käyttäen eikä suinkaan ”hyvään arvopohjaiseen” valintaan luottaen. Hyvää tuottavaa päätöstä ei voi mitenkään tehdä aatteeseen perustuen. Ratkaisuissa, joista ei historiaan pohjautuvaa tai tieteellistä tietoa ole olemassakaan, tulisi hylätä selvät mielipiteet ja unohtaa aatteellisuus. Jos rehelliseen tieteeseen perustuvia varmoja tietoja ei ole olemassa, mitään päätöksiä ei tulisi tehdä, vaan antaa tilanteen olla ennallaan.
Joskus kuitenkin jotain on pakko päättää. Silloin tulisi aatteita tarkastella monelta taholta ja epäillä kaikkien merkitystä. Aatteilla on aina vasta-aatteita. Vasta-aatteiden kannattajia tulisi myös kuulla ja selvitellä perusteita, miksi henkilö on toista mieltä. Suomessa toisinajattelijoiden mielipiteet hylätään jyrkästi eikä yhteensovittamista edes harkita. Kun yksikään puolue ei uskalla poiketa enemmistön tahdosta, ollaan anteeksi pyydellen samaa mieltä ja kuvitellaan kaiken sujuvan hyvin. Näennäisesti kiistellään melko merkityksettömistä aatteista.
Otetaan yksi esimerkki kaikkein merkittävimmästä vallitsevasta aatteesta. Ilmastonlämpeneminen kuvaa hyvin Suomen tämän ajanjakson poliitikkojen ajatusmaailmaa, joka ei perustu tieteeseen vaan levitettyihin mielipiteisiin.
Mitä on lämpeneminen?
Suomen presidentillä itsellään ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvittää, onko ilmasto lämpenemässä ”ennen näkemättömällä” tavalla (presidentin sanoja aiheesta), joten hänen on luotettava jonkun muun väitteisiin. Voi sanoa väitteisiin, koska tarkkoja lämpötiloja on mitattu vasta vuodesta 1979, joiden keskiarvoissa on huomattavaa epämääräisyyttä. Heinäkuun lämpötilojen keskiarvo oli korkea, mutta vuonna 2016 helmikuussa kuukauden lämpötilojen keskiarvo oli 0,06 astetta korkeampi. Joka hiukankin ymmärtää fysiikka tietää, että lämpötilojen keskiarvo on fysiikassa merkityksetön suure, kuin on yleensä lämpötilakin. Tämä merkityksettömyys tulee erityisesti huomata lämpötilojen keskiarvoissa (vertailussa asteen sadasosia), koska lämpötiloissa on eri paikoissa päivittäinkin yli 150 asteen eroja. Mitä voisi merkitä niiden keskiarvo sadasosa asteen tarkkuudella edes vuoden aikana?
Lämpötila on ihmisen keksimä suure (mitattava havainto) 1700 luvulla. Tällöin keksittiin mittari, jonka lukema kuvaa molekyylien värähtelyä aineessa. Molekyylien liike laajentaa ainetta, lisää tai vähentää sähkön johtavuutta tai aineen sähkökenttää. Näihin ominaisuuksiin yleensä lämpömittarit perustuvat. Lämpö on vain ihmisen luoma sana aineen sisäiselle energialle ja kuvaa molekyylien värähtelyä aineessa. Kuten tiedämme aine voi olla kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista. Ihmisen tuntoaisti kyllä havaitsee kohteessa tuon liikkeen polttavana, mukavana tai jäätävänä, mutta molekyylit ovat pieniä eikä niiden värähtelystä saa mitään muuta havaintoa aisteja käyttäen.
Mainos. Juttu jatkuu alla.
Molekyylien liikkeellä on merkittävä vaikutus eläville olennoille, koska molekyylien liike vaikuttaa kemiallisiin reaktioihin, jotka ovat elämälle tärkeitä ylläpitäjiä. Siten ihmisen lämpötilamittaukset ovat sairaille tarpeellisia, koska ihmisessä sairaus monesti muuttaa kemiallista toimintaa ja kohottaa mittarilukemaa. Muutaman asteen poikkeama +37 asteesta voi olla tappava. Kemialliset reaktiot eivät silloin toimi elämää ylläpitävästi. Kemiallisissa reaktioissa lämpötila onkin hyväksi käytettävä suure.
Ilmaston lämpötila on satojen vuosien aikana vaihdellut aikaisemminkin, mutta siitähän ei ihmisillä voi olla asteen tarkkoja tietoja edes hetkellisesti saati merkityksettömistä keskiarvoista. Tämä panee miettimään, miksi meillä on valittu (tai tulevaisuudessa tullaan valitsemaan) presidentti, joka on kuin syvästi uskovainen luottaessaan lännen nykykulttuurissa normaalia elämää häiritseviin aatteisiin.
Näihin ei pitäisi luottaa sokeasti, vaikka kertomukset aatteista leviävät nykyaikana nopeasti median avulla. Taitava presidentti ei tyytyisi uskomaan tiettyjen järjestöjen propagandaan, vaan ottaisi selvää niiltä alan tiedemiehiltä, jotka hallitsevat riittävästi ilmaston perustieteitä fysiikkaa tai kemiaa tai seuraisi muutakin tiedottamista kuin aatteiden kiihottamaa valtamediaa.
Aatteet syrjäyttävät tavoitteet
Edellä oleva pitkäkin esitys on vain yksi kuvaava esimerkki tilanteesta, jossa laajalle levinnyt aate määrää täydellisesti poliitikkojen toimintaa. Poliitikot eivät yleensä tiedä paljoakaan luonnontieteistä, historiasta tai teoriasta, joihin päätöksien tulisi perustua. Siksi poliitikoille on valittu avustajia. Jos näitä ei valita monipuolisesti vaan poliitikon omaa aatteellisuutta kannattavien joukosta tai peräti ystäviä ja poliitikon tukijoita, päätöksiä ei voi mitenkään tehdä hyvällä tiedolla ja taidolla. Monipuolinen avustajavalinta olisi välttämätöntä, jotta tulokset tuottaisivat poliitikot valinneille kansalaisille hyvää tulevaisuutta. Sama koskee tietenkin yksityisiä yrityksiä, joihin niihinkin aatteet ovat levittämässä huonoa johtamista ja tarpeettoman henkilökunnan palkkaamista.
Suuria muutoksia tarvittaisiin
Suurissa muutoksissa tarvittaisiin perustuslain mukaan kansalaisten enemmistön kannatus, mutta tämäkin laki on hylätty. Kun kaikki ovat samaa mieltä, siksi perustuslaki voidaan jättää huomiotta. Tilalle on otettu pienen joukon mielipidekysely, johon kysymykset muotoillaan tarkasti, jotta yleinen mielipide tulisi esiin. Näin menetellen hylättiin oma raha markka ja liityttiin yksimielisinä sotilaallisesti aggressiiviseen (osallistunut jo moniin siviilien pommituksiin) Natoon, vaikka seurauksista ei tiedetä. Suurien päätösten seurauksia tulisi aina arvioida monelta taholta.
Markan hylkäämisen seuraukset näkyvät yhäti kasvavina valtion ja kansalaisten velkoina. Keskimäärin suomalainen on velkaa (valtion velka ja omat lainat) liki 50000 euroa kansantuotteen ollessa 42 340 euroa henkilöä kohti. Ei tästä voi hyvää seurata. Suuret sotavelat ja korvaukset maksettiin 30 vuodessa, kun valtion hallinto toimi tavoitteiden eikä aatteiden perusteella. Sota oli suuri muutos ja aiheutti myös suuren muutoksen harjoitetussa politiikassa. Aatteissaan pysyvät heitettiin syrjään ja viisaammat hylkäsivät vanhat aatteet ja pyrkivät realismiin.
Ilmeisesti tälläkin hetkellä voitaisiin poiketa tältä upottavalle suolle johtavalta polulta, jos vain hallintoviranomaiset saataisiin vaihdettua tai heräämään aatteidensa joukkosuggestiosta. Todennäköisesti tarvittaisiin vuosia kestävä sotatapahtuma tai muu katastrofi, jotta nykyinen anteeksi pyytelevä konsensuspolitiikka saataisiin syrjäytettyä ja tilalle saataisiin kiivaasti tavoitteitaan puolusteleva suorapuheinen poliittinen järjestelmä. Ilmeisesti siinä olisi ainoa tapa ratkaista nykyiset ongelmat.
POV
Kirjoittaja on asioita kriittisesti seuraava mietiskelijä, jonka toiveesta kirjoitus julkaistaan nimimerkillä.
Kuvituskuva: Johannes Jansson/norden.org, CC BY 2.5 DK
“Poliitikot eivät yleensä tiedä paljoakaan luonnontieteistä, historiasta tai teoriasta”. Ja jos tietävät pitävät suun supussa. Totalitaarista meininkiä eikä tästä enää kuivin jaloin tietenkään selvitä. Loistava kirjoitus.
Presidentistä on paljastunut muutakin, hän ei hallitse riski-sanaa, joka voi merkitä tukevaa tai ronskia henkilöä, mutta myös onnettomuuden riskiä. Onnettomuuden riski on seurausten ja todennäköisyyden tulo. Mitä vähäisemmät seuraukset, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voi riskin ottaa. Mutta jos seurauksena on esimerkiksi kuolema tai suuret vahingot riskin todennäköisyyden täytyy olla nolla tai hyvin pieni luku.
Presidentin käyttämä sana on “maariski”, jolla hän varmaankin kuvaa Venäjän uhkaa Suomelle. Vähentääkseen todennäköisyyttä presidentti oli mukana Natoon liittymisessä ajatellen sen pienentävän Venäjän riskiä. Jos tuntee riski-sanan merkityksen, Natoon liittymisen tulisi peräti nollata Venäjän uhan todennäköisyys, koska riskin sattuessa seuraukset ovat tuhoisat. Sotilasoperaatio johtaa aina kuolemiin ja suuriin tuhoihin, joita on tapahtunut Ukrainassa. Nato-liittyminen voi siis vähentää sodan todennäköisyyttä, mutta se ei riitä. Sota on vältettävä täysin varmasti ja se voi tapahtua vain sopimuksin Venäjän kanssa. Sopimusten rikkominen vain lisää todennäköisyyttä tapahtumaan, jonka seuraukset ovat tuhoisat. ”Maariskiä” ei tulisi missään vaiheessa ottaa.