Suomen pitkäaikainen ulkoministeri, Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden dosentti ja presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Paavo Väyrynen vaati tuoreessa blogitekstissään Suomen ja Venäjän välisen keskusteluyhteyden palauttamista. Väyrysen mukaan keskusteluyhteys on palautettava, vaikka sota Ukrainassa jatkuisikin.
“Rauhan rakentaminen Ukrainaan on aloitettava samoin kuin muiden sotien lopettamiseksi on menetelty. On saatava aikaan tulitauko, aselepo ja neuvottelut rauhansopimuksen aikaansaamiseksi”, Väyrynen kirjoittaa.
Väyrysen mukaan keskusteluyhteyden avaamiseen Suomea velvoittaa myös puheenjohtajuus ETY-järjestössä vuonna 2025.
Keskusteluyhteyteen velvoittaa myös Pohjois-Atlantin sopimus, eli niin sanottu Nato-sopimus, jonka 1. artiklassa todetaan:
“Osapuolet sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti selvittämään mahdolliset kansainväliset riidat, joissa ne ovat osallisina, rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta, sekä pidättymään kansainvälisissä suhteissaan voimankäytöllä uhkaamisesta ja sen käyttämisestä tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa.”
Käytännössä kaikki Naton jäsenvaltiot ovat tavalla tai toisella osallisena Ukrainan sodassa Venäjän kanssa joko oman aseapunsa, Nato-yhteistyönsä tai Euroopan unionin pakotepolitiikan kautta.
Yksikään Naton jäsenvaltio ehkä Unkaria ja Turkkia lukuun ottamatta ei ole millään tavalla toteuttanut tai edes pyrkinyt toteuttamaan Pohjois-Atlantin sopimuksen 1. artiklan mukaista sitoumustaan selvittää tätä kansainvälistä riitaa rauhanomaisin keinoin.
Sen sijaan vastakkainasettelua Venäjän kanssa on syvennetty ja tuoreessa Nato-jäsenmaassa Suomessakin on päinvastoin ajauduttu esimerkiksi diplomaattikarkotusten tielle.
Pitkään jatkunut konflikti Venäjän, Ukrainan ja Nato-jäsenmaiden kesken edellyttää jokaiselta Naton jäsenmaalta Pohjois-Atlantin sopimuksen 1. artiklan ja siten YK:n peruskirjan 33. artiklan mukaisesti pyrkimystä ratkaisuun käyttämällä neuvotteluja, tutkimusmenettelyä, välitystä, sovintomenettelyä, välitysoikeudellista tai tuomioistuinmenettelyä, alueellisten elinten tai sopimusten apua taikka muita rauhanomaisia keinoja oman valintansa mukaan.
YK:n turvallisuusneuvoston olisi kehotettava asianosaisia selvittämään riitansa tällaisin keinoin. Siihen sillä on YK:n peruskirjan mukainen oikeus, ellei peräti velvollisuus, jotta järjetön tappaminen Ukrainassa saadaan loppumaan.
Nato-maiden johtajat saarnaavat mielellään sääntöperustaisuudesta. Naton olisikin palattava välittömästi sääntöperustaisuuteen ja noudatettava ensimmäiseksi omia sääntöjään.
Suomen geopoliittinen asema Venäjän rajanaapurina edellyttää, että Suomi kantaa tästä sääntöperustaisuudesta erityistä huolta. Jos Pohjois-Atlantin sopimuksen heti ensimmäinen artikla on käytännössä kuollutta kirjainta, mikä takaa, ettei Nato-kumppaneiden “avun takaava” viideskin artikla ole?
Kirjoittanut Kimmo Kautio
Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.
NATO-maathan eivät ole uhanneet Venäjää voimankäytöllä. Ovat kyllä tukeneet koulutus- ja tarvikeavulla NATOon kuulumatonta maata joka on joutunut Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.
Ukrainan rajoista on sovittu kansainvälisellä sopimuksella jonka Venäjä on rikkonut.
Ukrainan sota on täysin seurausta USA:n järjestämästä värivallankunouksesta.
Seuraava sellanen on tulossa Nigeriin, Nythän on jo lähi-itä koluttu.
Kun ihan järjellä ajatellaan, niin meillä on naapuri joka on pinta-alaltaan maailman isoin valtio.
Sen sijaan heidän vihollinen USA on noin 6600km päästä Suomesta.
USA myös tunnetaan siitä että aiheuttavat sotia ja hämminkiä kaukana omasta maastaan, ja yleensä jättävät taakseen rauniot ja ryöstetyt luonnonvarat..
Eli kyllä meidän kannattaisi parhaan mukaan pitää hyvät suhteet Venäjään.
Kuka olisi uskonut että Väyrysestä vanhoilla päivillään tulee näin tärkeä. Tietysti oma (myös taloudellinen) asema on sellainen että vastavirtaan kulkeminen on mahdollista. Hatunnosto silti.
Tämähän juuri on Suomen onnettomuus: korruptio ja korrektius kuuluvat järjestelmään, hyväksyt ne tai olet ulkona. Ja silloin todella kysytään resursseja, myös henkisiä. Tasa-arvon mallimaan uudempaa historiaa.
Eilen oli Ylessä toisen presidenttiehdokkaan Mika Aatolan haastattelua. Esitetyt kysymykset olivat hyvin ajateltuja ja Mikan suunnitelma paljastui, keskusteluja Venäjän kanssa on tässä vaiheessa vältettävä, Venäjälle ei tule missään vaiheessa osoittaa, että Suomi nöyrtyisi toteuttamaan Venäjän toiveita, sanoi Mika.
Aaltolan toiveena on päästä presidentiksi, koska moni muu ajattelee samalla tavalla.
Aaltola on siis USA:ssa koulutettu, USA:n etuja ajava armeijasta vapautettu “sota-asiantuntija” joka on puolitoista vuotta ennustellut kaiken väärin (eli valehdellut) mediassa.
Meidän ei pitäisi nöyristellä kumpaankaan suuntaan, ei Venäjälle eikä USA:han.
Mutta myöhästä se nyt on kun aaltolat on ajanut Suomen tähän pisteeseen.
Suomen etua eivät varmasti ole ajatelleet, tai sitten ovat tyhmiä kun saapas.
Ei ollut edes 70-luvulla, taistolaisuuden kulta-ajalla välttämättä meriitti jos kirjoitti CIA:sta. Tästä Jukka Rislakin muistelmissa hyviä kuvauksia. Säilytti työpaikkansa Hesarissa ilmeisesti Erkon oikullisuuden ansiosta, antoi tässä kohtaa tilaa jenkkilän kritisoimiselle. Tietenkin oli Tiedonantaja ja “Kansas News” mutta ei niissä montaa työpaikkaa ollut.
Kun meillä tausta on näin jenkkimyönteinen, onko ihme että nyt kuka tahansa voi täysin vaaratta olla CIA:n asiamies. Ja ketä tahansa voidaan sanoa Putinin trolliksi. (Syytös jota on mahdoton todistaa vääräksi: mitä paremmin todistaa, sitä pahempi trolli.)
Nyt seuraava sukupolvi marssii ja wokettelee läpi instituutioiden. Eikä se ainakaan “antiamerikkalaista” toimintaa ole, mitä muuta onkin.
[…] Nato-sopimuksen ensimmäisen artiklan, eli Naton omien sääntöjen mukaan kansainvälisten riitojen ratkaisemiseksi on neuvoteltava. Kirjoitin tästä edellisessä pääkirjoituksessani 11.8. otsikolla Nato-sopimus edellyttää Suomen ja Venäjän välisen keskusteluyhteyden palauttamista. […]