Yhdysvaltain atomipommi-iskuista Hiroshimaan 6.8.1945 ja Nagasakiin 9.8.1945 on kulunut 78 vuotta. Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on käytetty sodassa.
Yli kolme vuosikymmentä japanilaisten Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien atomipommi-iskujen jälkeen Yhdysvaltain ydinaseista vastaava virasto luokitteli iskut “kokeiksi”.
“Vuonna 1980, kun pyysin Yhdysvaltain energiaministeriön lehdistötoimistoa lähettämään minulle luettelon ydinpommin koeräjäytyksistä, virasto lähetti minulle virallisen kirjasen otsikolla ”ilmoitetut Yhdysvaltojen ydinkokeet heinäkuusta 1945 joulukuuhun 1979”. Kuten odotettua, Trinity-testi New Mexicossa oli luettelon kärjessä. Toisena listalla oli Hiroshima. Kolmas oli Nagasaki”, kirjoittaa toimittaja Norman Solomon Truthdig-julkaisun kolumnissaan.
Myöhemmin luokitusta muutettiin, ilmeisenä pyrkimyksenä välttää mahdollinen PR-ongelma. Vuoteen 1994 mennessä saman asiakirjan uusi painos selitti, että Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset “eivät olleet “kokeita” siinä mielessä, että ne suoritettiin sen osoittamiseksi, että ase toimisi suunnitellusti. . . tai edistää aseiden suunnittelua, määrittää aseiden vaikutuksia tai varmistaa aseiden turvallisuuden.”
Solomonin mukaan Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset olivat kuitenkin monellakin tapaa kokeita.
“Jotta voisimme arvioida tarkasti pommin vaikutukset, kohteita ei olisi pitänyt vaurioittaa aiemmin ilmaiskuissa. Oli myös toivottavaa, että ensimmäinen kohde olisi sen kokoinen, että vahinko rajoittuisi sen sisälle, jotta voisimme tarkemmin määrittää pommin tehon“, Manhattan-projektin johtaja kenraali Leslie Groves muistutti.
Manhattan-projektin fyysikko David H. Frisch muisteli, että Yhdysvaltain sotilasstrategit olivat innokkaita “käyttämään pommia ensin, jos sen vaikutukset olisivat poliittisesti tehokkaita, mutta myös teknisesti mitattavissa”.
Yhdysvaltain armeija pystyi mittaamaan vaikutuksia suuriin kaupunkeihin uraanipommin osalta Hiroshimassa ja plutoniumpommin osalta Nagasakissa.
“Nykyään joissakin Venäjän ja Yhdysvaltojen eliittipiireissä normalisoitunut puhe “taktisten” ydinaseiden käytöstä on lisännyt hulluutta. Voi olla järkyttävää lukea venäläisten korkeimpien viranomaisten villisti vastuuttomia kommentteja ydinaseiden käytöstä Ukrainan sodassa. Saatamme unohtaa, että he antavat äänen Venäjän strategiselle doktriinille, joka on pohjimmiltaan sama kuin nykyinen USA:n strateginen doktriini – säilyttäen mahdollisuuden käyttää ydinasetta ensimmäistä kertaa, jos sotilaallisessa konfliktissa menetetään liikaa jalansijaa”, Solomon muistuttaa kolumnissaan.
Kylmän sodan aikana Yhdysvallat oli valmis iskemään ydinasein myös liittolaisten ja puolueettomien maiden alueille, jos Neuvostoliitto hyökkäisi. Tiedot käyvät ilmi toimittaja-tietokirjailija Jukka Rislakin kirjasta Erittäin salainen – vakoilu Suomessa vuodelta 1982. Lue lisää asiasta alla olevasta artikkelista.
Toisen maailman sodan parhaat kaksi propaganda operaatiota. Ne jotka ymmärtää asiasta, tietää ettei 40 luvulla oltu lähelläkään saada uraani tai plutonium pommia räjähtämään. Molemmat kohteet tuhottiin napalmilla ja sinappikaasulla, ns pommeissa tiputetiin “kahvinkeitintason” rikastettua uraania, määrä joka on mitätön. Lääketieteen historia alueelta todistaa vammat napalmiin ja sinappikaasuun, kuten aikalaiskertomukset. Käyttäkää aivojanne – Chernobyl on betonikuoren alla ja alue eristetty tuntemattoman määrän, Hiroshimassa elämä jatkuu…. ydinvoimala on massiivinen laitos, pommi pieni… ai niin se räjähdys jonka moni ydinfyysikko on selittänyt olevan mahdoton. Miksi ydinaseita ei ole sittemmin käytetty ? siinäpä pohdintaa…. hinku on liipasin hulluilla ollut – uskokaa pois… Lisäksi Hirosimaan ja nagasakiin ohjattiin väärin suunnistetut pommituslaivueet – he ei tiennyt mitä he pommittaa…. Johtokone vei… Ydinaseet on pelkopropagandaa. Tämä olisi hyvä jo tajuta….Asiasta on lukuisia analyyttisiä tutkimuksia – aloittakaa lääkäri M.Palmerin kirjoista. Aikalais todisteet, myös usan sinne lähettämät pommitus asiantuntijat toteaa, “ei poikenneet saksalaiskaupungeista joita palopommitimme – ei niin . ja japanilaiskaupungit oli puusta… kaikki betoni rakennukset säilyi myös “atomipommin” tiputus kohdassa… hassua… katsokaa usan propaganda videoita “ydinkokeista” pahvitalot… miten kamerat säilyi … miettikää
Ei paljoa herätä luottamusta edellisen katkonaiset lauseet, ja todisteeksi omaa luottamusta. Siitäkin – edellisestä kommentoijasta huolimatta – ,sekä Hiroshimaan että Nagasakiin puodotettiin pommit, jotka tuhosivat enimmäkseen siviilejä, heidän omaisuuttaan sekä infraa. JAPANI OLI TUOLLOIN JO ANTAUTUNUT !!! He olivat suostuneet liittoutuneiden vaateisiin, ja enää keskusteltiin siitä saako Japani säilyttää keisarinsa symbolisena hallitsijana. Mieleltään sairaiden – Amerikkalaisia johtavien olentojen – mielestä, “EI !”. Pari pommia sinne, ja Japani luopui siitä viimeisestäkin vaateestaan. Myöhemmin yhdysvallat kuitenkin sallivat Japanilaisten pitävän symbolisen keisarinsa yhtä kaikki; [sic] Aivan kuin se olisi ollut tekosyy kokeilla uusia leluja.
Hyvin on siis siviilien lahtaus perusteltua ollut tuolloin, kuten se on nykyäänkin. Ihan kuin olisin muistavani heidän tehneen jotain samankaltaista Saksalle. “Hei, nyt ne sakemannit antautui. Parasta pommittaa Berliini kak-aksi.”
Kaksi parasta asiaa mitä normaali ihminen voi sodassa tehdä, on puolustaa omaansa tai epäillä kaikkia niitä jotka julistautuvat (tai nimetään) heidän johtajakseen. Sota-aikana voi tarkkanäköinen siviili todella konkreettisesti nähdä, kuka tarvitsee ketä? Minä osallistun mihinkään organisoituun sotilastoimintaan vasta kun Sale Niistö ratsastaa edelläni, miekka tanassa ja joukon etummaisena kohtaamaan vihollisiksi nimetyt.
Ei tarvitse kirjoittaa koko historiaa uusiksi vaikka ”revisionistiksi” pyrkisikin. Itse pyrin mutta en ole ydinfyysikko. Totean siis vain latteasti että Hiroshima olisi saanut jäädä pommittamatta.
En muista nyt missä sanottiin mutta hyvin sanottiin: jokainen Napoleonin tappio oli Englannin voitto mutta myös jokainen Napoleonin voitto oli Englannin voitto. Jos Napoleonin korvaa Hitlerillä tai Hirohitolla ja Englannin USA:lla voi samaa kokeilla 1900-luvun historiasta. Tällaisia rinnastuksia kannattaa tehdä jos yrittää ymmärtää ns. isoa kuvaa.