Vallankaappaus köyhässä ja velkaorjuutetussa Afrikan valtiossa ei ole uutta, mutta sen merkitys kasvaa tämän hetken geopoliittisessa kontekstissa.

Länsi-Afrikassa sijaitsevan Nigerin armeija syrjäytti viime viikolla hallituksen vallankaappauksessa, mikä on tuonut jälleen uuden rintaman idän ja lännen väliseen kylmään sotaan. Niger on ollut samanlaisessa tilanteessa, kuin useimmat Länsi-Afrikan valtiot ja sen entinen siirtomaaherra Ranska on jatkanut taloudellista ja sotilaallista valtaansa maassa, sekaantuen maan sisäisiin asioihin.

Torstaina uusi hallitus irtisanoutui kaikesta sotilaallisesta yhteistyöstä Ranskan kanssa, mukaan lukien sopimuksesta, jonka perusteella Ranskalla on ollut 1500 sotilasta maassa. Hallitus katkaisi myös ranskalaisten TV- ja radiokanavien lähetykset maassa. Uusi hallitus on tiettävästi katkaissut diplomaattiset suhteet myös Nigeriaan, Togoon ja Yhdysvaltoihin.

Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS on asettanut Nigerille pakotteita ja uhannut maata sotilaallisella väliintulolla, ellei se palauta syrjäytettyä presidenttiä Mohamed Bazoumia valtaan. Maailmanpankin kerrotaan keskeyttäneen kaikki maksut Nigerille.

Talousyhteisön varoituksista huolimatta Nigerin naapurimaat Burkina Faso ja Mali sekä Guinea ovat ilmoittaneet tukevansa sotilasjunttaa tarvittaessa jopa asein.

Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto kieltäytyy kutsumasta vallankaappausta vallankaappaukseksi tietäen, että se voisi laukaista Yhdysvaltain turvallisuusavun lopettamisen maalle.

Maan puolustusministeriö Pentagon ilmoitti pitävänsä joukkonsa Nigerissä (noin 1000 sotilasta) riippumatta sotilasjuntan vaatimuksista lopettaa sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa.

Tämä tarkoittaa käytännössä uutta Syyrian kaltaista laitonta miehitystä. Yhdysvalloilla on Syyriassa noin 900 sotilasta. Miehitys, joka toteutettiin alunperin ISIS:in vastaisen taistelun varjolla, on kansainvälisen oikeuden mukaan laiton.

On melko hämmästyttävää, kuinka Yhdysvallat voi itse laittomasti miehittää Syyriaa ja Nigeriä ja samaan aikaan itkeä Ukrainan suvereniteetin perään.

Vallankaappaus on kuitenkin ollut suosittu Nigerin kansan keskuudessa. Mielenosoittajat ovat vaatineet Venäjän pyytämistä apuun. Maassa järjestetyissä mielenosoituksissa on pitkään nähty Venäjän lippuja.

Mikä on Nigerin strateginen merkitys?

Nigerin strateginen merkitys liittyy maan luonnonvaroihin, kuten uraaniin, kivihiileen ja öljyyn. Maa on maailman seitsemänneksi suurin uraanin tuottaja.

Lisäksi maan kautta on suunnitteilla kaasuputki, jonka kautta on suunniteltu kuljetettavan kaasua Nigeriasta Eurooppaan. Kaasun merkitys sotien ja vallankumousten taustalla ei ole uusi asia, mutta suuri yleisö on pidetty pimennossa näistä geopoliittisista intresseistä.

Tapahtumat Nigerissä kuvastavat osaltaan uuden moninapaisuuden aikaa. Lännen pitkään hyväksikäyttämille Afrikan valtioille on muodostunut uutta liikkumatilaa ja niitä houkuttelee Venäjän, Kiina, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan johtaman BRICS-liittouman liittolaisuus.

Suurvalloista Venäjä on nostanut omaa profiiliaan Afrikassa merkittävästi. Afrikan huippukokouksen yhteydessä heinäkuun lopussa Venäjän presidentti Vladimir Putin lupasi toimittaa Afrikalle viljaa ja edistää yhteistä taistelua uuskolonialismia vastaan.

Putinin mukaan Venäjä on antanut anteeksi Afrikan valtioiden velkoja 23 miljardin dollarin arvosta. Hän sanoi, että 90 prosenttia Afrikan maiden veloista on maksettu.

Kolonisoitu Afrikka on ollut hyväksikäyttäjien paratiisi

Afrikka on kautta historian ollut hyväksikäyttäjien paratiisi. Vaikka bruttokansantuote on noussut, tavalliset ihmiset ovat hyötyneet olemattoman vähän, kirjoittaa Nnimmo Bassey kirjassaan Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka.

Perinteinen länsimainen ajattelutapa on katsonut, että Afrikan luonnonvarojen riisto koituisi siunaukseksi ryövätyille, kun nämä saisivat nauttia länsimaisesta “vapaudesta”. Liberalisointipolitiikka on kuitenkin kärjistänyt entisestään kaupankäynnissä ja investoinneissa vallitsevaa epäreilua asetelmaa, toteaa Patrick Bond kirjassaan Looting Africa – The economics of Exploitation.

Kaupan vapauttaminen on ollut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n rakennesopeutusohjelmien tärkeimpiä opinkappaleita. Kaupan vapauttaminen on kuitenkin palvellut Afrikkaa heikosti ja antanut entistä enemmän tilaa länsimaisten hyväksikäyttäjien rellestää. Uusliberalistisen talousagendan ajaminen ehdollisuuksineen on tätä suorastaan vaatinut.

Vaikka vuosituhannen vaihteessa rakennesopeutusohjelmat korvattiin nimellisesti köyhyydenvähentämisohjelmilla, mikään ei muuttunut. Kansalaisjärjestöt arvostelivat näitä silmänlumeeksi, sillä Maailmanpankin ja IMF:n määräysvalta vain kasvoi, Bassey kertoo kirjassaan.

Afrikan velkaloukku on osaltaan varmistanut raaka-aineiden virtaamisen muualle puoli-ilmaiseksi. Niin kauan, kun velat ovat maksamatta, on pakko hyväksyä riisto.

Historia tukee Afrikan pyrkimyksiä irtautua lännestä

Kolonialismin historia tukee Afrikassa hyvinkin sellaista ajattelua, että Venäjä ja Kiina nähdään vapauttajina. Ne edistävät nyt kolonialismin pitkään eväämiä mahdollisuuksia Afrikan maille ja kansoille hyötyä enemmän omista luonnonvaroistaan ja rikkauksistaan sekä käydä kauppaa omissa valuutoissaan dollarin aseman pönkittämisen sijaan.

Afrikan edellinen, Libyan johtaja Muammar Gaddafin johtama yritys nostaa Afrikkaa omille jaloilleen päättyi kehnosti.

Gaddafi teki vuonna 2009 rohkean liikkeen dollarin hylkäämiseksi muun muassa Libyan öljykaupan valuuttana. Hän ehdotti yhtenäisen Afrikan mantereen perustamista, jossa 200 miljoonaa ihmistä käyttäisi yhteisenä valuuttanaan kultadinaaria ja sai Naton “humanitaarisen intervention” niskaansa.

Monet arabimaat ja useimmat Afrikan maat ostivat Gaddafin idean. Ainoat vastustajat olivat Etelä-Afrikan tasavalta ja Arabiliiton johtaja. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni suhtautuivat aloitteeseen negatiivisesti. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kutsui Libyaa uhkaksi ihmiskunnan taloudelliselle turvallisuudelle.

Lähi-Idässä on ollut vastaavia pyrkimyksiä. Keväällä 2018 Iran luopui dollarin käytöstä kaikessa tuonnissa. Iran käyttää oman valuuttansa, rialin, arvon määrittämiseen dollarin sijaan euroa. Yhdysvallat on asettanut Iranille raskaita pakotteita ja uhitellut jopa voimankäytöllä.

Vuonna 2001 Irak luopui öljykaupassa dollarista ja ryhtyi hinnoittelemaan euroissa. Eipä aikaakaan, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin tekaistuin perustein. Yhdysvaltojen todelliset vaikuttimet Irakissa olivat maan öljy- ja maakaasuvarojen strateginen kontrollointi sekä dollarin monopoliaseman turvaaminen kansainvälisillä öljymarkkinoilla.

Jos siis jossain ymmärretään hyvin Putinin Venäjän taistelua lännen ja Yhdysvaltojen sanelua vastaan, niin Lähi-Idässä ja Afrikassa.

Syttyykö Afrikassa Ukrainan kaltainen, laajamittainen idän ja lännen välinen proxy-sota?

Vallankaappaus johtaa väistämättä spekulaatioihin siitä, onko lännen ja Venäjän välinen välityssota väistämätöntä alueella?

Jatkuva dedollarisaatio, BRICS-liittouman vaikutusvallan kasvu ja samanaikainen lännen vaikutusvallan heikkeneminen aiheuttanee sen, että länsimaiset lausunnot ja vaatimukset kaikuvat nyt kuuroille korville. Hyökkäys Ranskan suurlähetystöön Nigerissä on vain yksi esimerkki länsivastaisten mielialojen noususta.

Tuleeko Nigeristä jälleen uusi, Ukrainan kaltainen taistelutanner, sen näemme todennäköisesti hyvinkin pian.

Alueellisella paineella ei todennäköisesti ole suurta vaikutusta – osittain siksi, että on epäselvää, onko Afrikan valtioilla riittävää tahtoa tai sotilaallista voimaa, väitti Mvemba Phezo Dizolele, strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskuksen vanhempi tutkija.

“Se ei toiminut Malissa, se ei toiminut Burkina Fasossa, se ei toiminut Guineassa. Miksi se toimisi Nigerissä?”, hän sanoo.

Tutkija lisäsi, että mikä tahansa interventio voi lopulta osoittautua haitalliseksi vieraannuttamalla väestöä.

Mikäli Nigeristä kuitenkin tulee proxy-sodan taistelutanner tiedämme jo nyt varmasti, että länsi kehittää itselleen jonkin moraalisesti ylivertaisen oikeutuksen puuttua ja tukea ECOWAS-maiden kautta tapahtuvaa venäläistyylistä hyökkäystä Nigerin rajojen yli, oli se sitten johdonmukaista Ukrainan vallankaappaukseen ja sotaan suhtautumisen kanssa tai ei.

Lähteet: Tekstissä

Kuvituskuva: TUBS/Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0

Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.