Olen hyvin närkästynyt siitä ajojahdista jota valtamedia tekee tällä hetkellä niin sanottuja tietovuotajia kohtaan.
On ollut aika jolloin toimittajat ja media on arvostanut tietovuotajia kuten vaikkapa kuuluisaa Watergate skandaaliin liittynyttä syväkurkkua.
Mietitäänpä hetki, että mikä on tietovuotaja.
Tietenkin tietoja voidaan vuotaa oma taloudellinen etu mielessä pitäen ja tällöin mennään teollisuusvakoilun puolelle.
Tietoja voidaan vuotaa myöskin kostomielessä, että vaikkapa työnantajasi on kohdellut sinua väärin ja haluat kostaa sen.
Maailma ei ole mustavalkoinen vaikka poliitikot ja toimittajat sinulle niin haluavat uskotellakin ja on oikeasti sellaisia tietovuotoja jotka ovat laittomia ja sellaisia joista kuuluukin saada rangaistus.
Lääkäri ei saa tai ei saisi soittaa lööppilehdille ja kertoa, että hänen tutkimallaan julkkisella on vaikkapa sukupuolitauti vaikka tämä julkisuudessa väittääkin olevansa neitsyt.
Kuitenkin kun toimittajat eivät enää tee työtään eli etsi yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja tuo niitä julkisuuuteen, niin jonkun se on tehtävä.
Jos poliitikot, yritysjohtajat, virkamiehet tai vaikkapa poliisi tekee virheen tai rikoksen, niin ihmisten on tiedettävä siitä.
Jos yhteiskunnan rahaa voidaan viedä itselle ilman seuraamuksia, niin sitä tehdään.
Jos poliisi tai vartijat voivat käyttäytyä väkivaltaisesti ilman seuraamuksia, niin tuo toiminta ei lopu vaan kiihtyy.
Jos ihmisiä kuolee kokeelliseen rokotteeseen joka käytännössä pakotetaan ihmiskunnalle ja siitä tulee taloudellista hyötyä, niin voit olla ihan varma että seuraava flunssakausi koitetaan naamioida uudeksi tappavaksi pandemiaksi.
Ja on ihmisiä jotka näkevät sen, että pienen ryhmän edun ajaminen sattuu isompaan väestöryhmään ja sitä ei vain voida sallia koko ihmiskunnan etu ajatellen.
On katsos ihmisiä jotka pystyvät ajattelemaan muitakin kuin vain itseään: tiedän se ei tässä ajassa ole kovin suosittu mielipide.
On olemassa paljon tietovuotajia, jotka laittavat uransa, vapautensa ja joskus jopa henkensä alttiiksi, koska he näkevät yhteiskunnassa epäkohtia joista heidän mielestään ei voida vaieta.
Vaan niistä tulee meidän kaikkien tietää.
Nyt huulilla oleva Jack Teixeira on yksi tällainen sankari.
Edward Snowden oli yksi tällainen kuten Chelsea Manningin.
He näkivät yhteiskunnassa olevia epäkohtia, jotka heidän mielestään suuren yleisönkin kuuluu tietää.
Asiat menevät pahempaan suuntaan kun päättäjät voivat tehdä mitä huvittaa, salata tuon tekonsa ja sen jälkeen jatkaa teon tekemistä ilman seuraamuksia.
Niitä jotka tuovat yhteiskunnallisia epäkohtia muiden ihmisten tietoisuuteen pitää juhlia sankareina.
Lisäksi meidän kaikkien tulisi tehdä niin.
Aina kun näet vääryyden, niin sinun pitäisi toimia parhaan kykysi ja voimiesi mukaan niin että tuo vääryys loppuu tai korjaantuu.
Ja jos omat voimasi eivät riitä tuon epäkohdan tai vääryyden korjaamiseen, niin sinun pitäisi ainakin tuoda tuo tieto ihmisten tietoisuuteen jollain lailla.
Tässä ajassa vaan koitetaan luoda uskomusjärjestelmä missä musta on valkoista ja kaikki hyvä koitetaan persversioida pahaksi.
Lisäksi kaikki paha koiteaan muuttaa jotenkin oikeutetuksi kuten rokottamattomien ajojahti tai suoranainen yllyttäminen väkivaltaan heitä kohtaan.
Suoraan sanottuna ihmisistä halutaan tehdä orjarotu, joka ei pistäisi yhtään hanttiin tai uskaltaisi valittaa mistään epäkohdasta joka eliitin puolelta heihin kohdistuu.
Päinvastoin kaikki ihmisoikeuksien polkeminen ja suoranainen riisto pitäisi ottaa ilolla vastaan ja näitä riistäjiä pitäisi pitää vapahtajina.
Ja jotenkin niitä jotka uskaltavat sanoa, että tuo ei ole oikein, niin heitä pitäisi nyt sitten alkaa vainoamaan.
Joskus kun Urpo Lahtinen ja Veikko Ennala olivat voimissaan, niin se oli arvostettu ammatti että sanoit ääneen, että tuo kansanedustaja ei ajakaan yhteistä hyvää vaan omaa etuaan.
Kun median on annettu keskittyä, niin journalismi on lentänyt ikkunasta ulos ja propaganda on tullut tilalle.
Ja se joka edes yrittää toimia toisin, niin hänen kimppuunsa on lupa käydä.
Niin kauan epäarvoisuus kasvaa, omaisuus jakaantuu köyhiltä rikkaille ja yksilönoikeudet ovat vaarannettuina kun nykyistä menoa ei kyseenalaisteta eikä epäkohtiin puututa.
Jos toimittajista ei ole enää tekemään työtään eli kertomaan yhteiskunnallisista epäkohdista, niin jonkun se täytyy sitten tehdä.
Siksi tietovuotajat ovat niin tärkeitä, koska he tuovat meidän ihmisten tietoisuuteen sen mitä vallantakahuoneissa oikeasti tapahtuu eikä luoteta pelkästään siihen lehdistötiedotteesen jonka valtaapitävät heittävät silmiesi eteen.
Ja jos joku toimittaja tätä lukee, niin se ei sitten ole journalismia että luet televisiossa lehdistötiedotteen suoraan sellaisenaan kuin se on.
Se on tiedottamista, journalismia on se että itse selvitetään miksi tuo tiedote on tehty ja onko todellisuus linjassa mitä siinä tiedotteessa lukee.
Ja jos ei ole, niin se pitää kertoa vaikka joku siitä suuttuisikin.
Joskus toimittajat suojelivat tietovuotajia, nykyään he hyökkäävät armotta tietovuotajien kimppuun ja aloittavat välittömästi tämän mustamaalaamiseen vaikka viestintuojan viesti itsessään olisikin sellainen että se pitää julkaista.
Sen takia internet on tärkeä ja sinne pitää tulla lisää Wikileaksin kaltaisia alustoja, että ihmiset saisivat tietää oikeasti epäkohdista joita maailmassa tapahtuu.
Meidän kaikkien ei tarvitse laittaa itseämme likoon niin kovasti kuin tunnetut tietovuotajat ovat laittaneet.
Siihen me kuitenkin voimme jokainen vaikuttaa, että kunnioitamme ja arvostamme niitä ihmisiä jotka laittavat itsensä likoon ja vaarantavat itsensä että me tietäisimme mitä maailmassa oikeasti tapahtuu.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanutjarno jäppinen
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Juuri näin
Kannattaa todella verrata kaksien “Pentagonin papereiden” vastaanottoa. 70-luvulla oli tyrkyllä pulitzeria, 20-luvulla vuotajalle jenkkihenkistä 173 vuoden kakkua pulitzereilla palkittujen toimitusten myhäillessä. Puolessa vuosisadassa jenkkiläinen juristerismi ei ole olennaisesti muuttunut mutta media on. Akatemia myös.