Moni Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kansanedustaja on viime päivinä ehdottanut Twitterissä, että Ahvenanmaan demilitarisointi pitäisi purkaa. Ahvenanmaan itsehallinnon johdosta on jo ehditty kommentoimaan asiaa, että ei kiitos, pidetään nykyinen tilanne. Jos nimittäin todettaisiin, että Ahvenanmaan statukseen voi sittenkin tehdä jonkinlaisia muutoksia, mikä estäisi tekemästä myös muunlaisia kuin sotilaallisia muutoksia? Ahvenanmaalla ollaan ehkä huolissaan, että jos demilitarisointia koskevat sopimukset puretaan, mikään ei takaa sitä etteikö myös heidän itsehallintoaan koskevat erivapaudet voida purkaa, ennemmin tai myöhemmin.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009510547.html

Helsingin Sanomat pyysi oikeus-alan professoreita kommentoimaan tätä asiaa juridiselta kannalta. Professorit Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi ovat sitä mieltä, että millainen tahansa muutos Ahvenanmaan statukseen Suomen yksipuolisena päätöksenä, ilman kirjallista hyväksyntää kaikilta Ahvenanmaan statusta koskevien rauhansopimusten osapuolena olevilta valtioita, aiheuttaisi sen että mainitut rauhansopimukset raukeavat myös muilta osin. Esimerkiksi Suomen valtion rajojen tunnustamista koskevilta osin.

Kuten arvata saattaa, “putinisti” on taas trendaava termi Twitterissä, ja sitä käytetään molempiin suuntiin tässä kiistassa. Helsingin Sanomien haastattelemat professorit ovat sitä mieltä, että Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkaminen “pelaisi Venäjän pussiin”, eli varmaankin olisi “putinismia”. Ahvenanmaan militarisointia ehdottavien kansanedustajien mielestä näiden professorien ajattelu on myös täyttä “putinismia”. Ehkä vielä suomettumistakin.

Minä en ole kansainvälisen oikeuden asiantuntija, enkä sotilaallisten asioidenkaan asiantuntija, joten en voi antaa varmoja vastauksia kaikkeen, mutta voin kyllä esittää hyviä kysymyksiä. Joihin en siis tiedä vastausta. Jos Suomi lakkauttaisi Ahvenanmaan demilitarisoinnin, näiden professorien näkemyksen mukaan se siis aiheuttaisi kaikkien niiden rauhansopimusten purkautumisen, joissa otetaan kantaa Ahvenanmaan statukseen. Venäjä ei enää tunnustaisi Suomen valtion rajoja. Olisiko tällä jotain vaikutusta siihen, miten NATOn kuuluisa 5. artikla toimii suhteessa Suomen valtion alueelliseen koskemattomuuteen — jos valtion alueen määritelmä on juridisessa limbossa?

Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta kuin Suomen valtion alueen määritelmä. Jos Turkki ja Kreikka ryhtyisivät joskus ihan oikeaan sotaan keskenään, eikä vain sanasotaan kuten tavallisesti, ketä muiden NATO-maiden tulisi auttaa sellaisessa sodassa, 5. artiklan mukaan? Sitäkö valtiota, jota vastaan hyökättiin ensin? Entä jos ensimmäinen hyökkäys oli “Mainilan laukaukset”, joista kiistellään kuukausia, kuka oli oikeasti asialla? Entä jos sotaan joutunut valtio antoi itse ensin ns. casus bellin, oikeutetun syyn sotaan, onko NATOn 5. artikla silloin voimassa? Ovatko NATO-maat sitoutuneet puolustamaan myös sellaista jäsenmaata ja sellaisessa tilanteessa, jossa valtiota vastaan hyökätään siksi että valtio on rikkonut vallitsevan rauhan omalla toiminnallaan? Ovatko NATO-maat sitoutuneet puolustamaan hyökkäävää jäsenmaataan sodassa sitä valtiota vastaan, jonka kimppuun joku NATOn jäsenmaista on hyökännyt?

Jos siis Suomi rikkoisi nipun kansainvälisiä rauhansopimuksia, tekemällä yksipuolisesti toimia Ahvenanmaan militarisoimiseksi, olisiko NATOn 5. artikla voimassa Suomen hyväksi ja puolustamiseksi siinä tilanteessa?

Terveisin, nimimerkki “epätietoinen”.

Kirjoittanut Ion Mittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja: Suomesta Sveitsi 2.0.