On kulunut päivälleen 19 kuukautta siitä kun ennustelin, että Venäjä yrittää anneksoida kolmasosan Ukrainasta:
Vaikka eihän siinä ihan niin käynyt:
Venäjän suurhyökkäyksen vuosipäivänä Kiina on tehnyt aloitteen rauhansopimuksen edistämisestä. Kiinan suunnalta julkisuuteen vuodettu kartta ei ole mieluisaa katsottavaa länsimaisille poliitikoille: Venäjä saisi hallussaan olevan noin kuudesosan Ukrainan alueista, ja sen lisäksi noin 25 % lisää julistettaisiin demilitarisoiduksi alueeksi. Twitterissä joku antoi sille lempinimen “uusi Itä-Saksa”. Nimitys on varsin osuva, koska tässä suunnitelmassa pääkaupunki Kiova jaettaisiin kahtia, kaupungin keskellä kulkevan Dnepr-joen kohdalta.
Länsimaissa ei olla lämpenemässä Kiinan aloitteelle. Nyt ei ole aika piirtää karttoja, vaan nyt katsotaan rajat kuntoon aseiden voimalla:
https://www.theguardian.com/world/2023/feb/24/china-calls-for-russia-ukraine-war-peace-talks
Venäjällä oltaisiin varsin tyytyväisiä Kiinan ehdotukseen. Kukaan ei kai kuvitellut, että Kiina on täysin neutraali rauhanvälittäjä näiden kahden välillä?
Karttoja Ukrainan jakamisesta on piirrelty aiemminkin, tässä erään amerikkalaisen ajatuspajan luonnos vuodelta 2010:
https://www.opendemocracy.net/en/odr/could-partition-solve-ukraines-problems/
Jussi Halla-aholla on toisenlaisia ajatuksia: hänen mielestään Ukraina pitäisi hyväksyä NATOn jäseneksi niin pian kuin mahdollista.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009415036.html
Liikkeellä on monenlaisia ajatuksia, ja monenlaisia karttoja. Ihan kaikki nämä ajattelijat eivät ole kovin hyvin ns. “kartalla” tilanteesta, ja realistisesti mahdollisesta tulevaisuudesta. Ei kai tässä muu auta kuin odotella ja ennustella tulevaa, jota emme voi tietää, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitten voidaan viisastella ja jälkiviisastella.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanutIon Mittler
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut Ion Mittler
Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.
Jalkapallossa oli sanonta ennen vanhaan, ensin pelataan ja lopulta Saksa voittaa.
Näissä sotahippasissa taas tahtoo käydä näin, että ensin ammuskellaan, ja lopulta vanja-eno parkkeeraa T-tankin vastustajan pääkaupunkiin.
Näin on käynyt historiassa aina…. no … piirrellään karttoja ja koitetaan toivoa että nämä sotahullut poliitikkomme ei hakkaa päätään enempää karjalan mäntyyn.
Aika moni nyt miettii että Ukraina itsenäistyi liian suurena. Jeltsinillä ja Kutshmalla olisi 90-luvun alussa riittänyt arvovalta vetää rajalinja ainakin hiukan toisin. Paljon vähempikin olisi voinut riittää kuin tässä esitetyt drakoniset kartat. Mutta Jeltsiniä ei kiinnostanut. Poti ehkä syystäkin huonoa omatuntoa vanhana neuvostopomona. Sama Hrustsovilla jo 50-luvulla, vielä paremmasta syystä. Aidosti traaginen tilanne.
Lähi-Idässä on erityisen paljon valtioita, joiden rajat vedettiin viime vuosi sadalla vähät välittäen etnisten ryhmien asuinalueiden rajoista. Se on ongelma, jolla on taipumusta olla varsin pysyvää sorttia.