Yhdysvallat lietsoo sotaa Kiinan kanssa, mutta haluaa muiden sotivan sen, sanoo australialainen ex-diplomaatti. Ennusmerkkien viitatessa siihen, että Taiwan ei ole halukas Yhdysvaltain edustajaksi Kiinan vastaisessa sodassa, Australiasta tulee potentiaalinen sijaissotija.

“Yhdysvallat EI valmistaudu sotaan Kiinaa vastaan: Yhdysvallat valmistaa Australiaa sotaan Kiinaa vastaan”, sanoo australialainen ex- diplomaatti John Lander.

Lander työskenteli maansa ulkoasiainministeriön Kiina-osastolla ennen Kiinan kansantasavallan tunnustamista vuonna 1972 ja useissa muissa yhteyksissä 1970- ja 1980-luvuilla. Hän oli myös apulaissuurlähettiläs Pekingissä 1974–1976. Hän oli vahvasti mukana neuvotteluissa monista näkökohdista Australian ja Kiinan suhteiden varhaisessa kehittämisessä. Hän on tehnyt lukuisia vierailuja Kiinassa vuosina 2000-2019.

Lander uskoo, että Kiinalla ei ole aikomusta hyökätä eteläiseen mantereeseen, mutta ihmisten mielissä on erilainen narratiivi, koska amerikkalaisilla on tiukka ote Australian hallituksesta ja tiedotusvälineistä.

Landerin mukaan maa, joka tunkeutuu vahvasti Australiaan ei ole Kiina, vaan Yhdysvallat. Hänen mukaansa Australian kansalaiset eivät ole tietoisia tai ovat välinpitämättömiä siitä, että melkein jokaisella suurella australialaisyrityksellä resurssien, ruoan, vähittäiskaupan, joukkomedian, viihteen, pankki- ja rahoitussektorin aloilla on amerikkalainen enemmistöomistus.

“Australialaiset ovat huolissaan, että Kiina ostaa maan, mutta amerikkalaiset investoinnit ovat kymmenen kertaa suuremmat”, Lander sanoo.

ANZUS-sopimuksen merkityksestä

Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen turvallisuussopimus eli ANZUS-sopimus on vuonna 1951 allekirjoitettu sopimus Tyynenmeren turvallisuuden suojelemiseksi. Vaikka sopimusta ei ole virallisesti kumottu, Yhdysvallat ja Uusi-Seelanti eivät enää ylläpidä maidensa välistä turvallisuussuhdetta.

Landerin mukaan sopimus ei anna takuuta suojelusta, vaan ainoastaan takeet siitä, että neuvotellaan tarkoituksenmukaisista tukikeinoista siinä tapauksessa, että Australia joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.

Sopimus on Landerin mukaan kehittynyt välineeksi, jolla edistetään Yhdysvaltojen kykyä lietsoa sotaa maailmanlaajuisesti – aiemmin Irakissa ja Afganistanissa, tällä hetkellä Venäjää vastaan ja mahdollisesti Kiinaa vastaan.

“ANZUS-sopimus, jota yleensä kutsutaan kunnioittavilla sävyillä “liittoutumaksi”, on nostettu melkein uskonnolliseksi uskonkappaleeksi, jonka kaikenlaista vastustusta käsitellään harhaoppina, joka vastaa petollisuutta”, Lander sanoo.

Hän sanoo, että allianssi on helpottanut Yhdysvaltojen tasaista kasvua Australiassa siihen pisteeseen, että se läpäisee kaikki Australian poliittisen, taloudellisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen elämän osa-alueet.

ASPI:n rooli

Australian Strategic Policy Institute (ASPI) on Australian hallituksen perustama puolustus- ja strategisen politiikan ajatushautomo, joka sijaitsee Canberrassa ja jota rahoittavat Australian ja ulkomaiset hallitukset sekä puolustus- ja teknologiayritykset.

Lander sanoo, että hänen maansa kansalaisia on varoiteltu jatkuvasti Kiinasta Australian Strategic Policy Instituten eli ASPI:n tiedotusvälineissä. Hänen mukaansa ASPI on todellisuudessa “American Subversive Propaganda Institute”.

“Sen johtokunnassa on lobbaajia amerikkalaisista asevalmistajista, sitä johtaa CIA:n kouluttama operaattori”, Lander sanoo.

Landerin mukaan ASPI on ottanut johtavan roolin kiinalaisen “keskitysleirien” tarinan levittämisessä yhdessä Radio Free Asian kanssa, joka esittelee itseään aasialaisena journalismin ryhmänä, mutta on itse asiassa CIA:n perustama operaatio.

Merkkejä sotaan valmistautumisesta

Yhdysvallat on viime vuosina työskennellyt Australian, Taiwanin, Etelä-Korean ja Japanin militarisoimiseksi samalla, kun länsimainen valtamedia on keskittynyt demonisoimaan Kiinaa. Nämä kaksi prosessia yhdessä saavat aikaan massiivista asevarustelua alueella ja luovat edellytyksiä sodalle – mikä tukee aseteollisuutta lännessä.

Lander sanoo olevansa yhä huolestuneempi sellaisen käsityksen leviämisestä, että sota Kiinaa vastaan on “väistämätön”. Hän erittelee merkkejä Australian sotaan valmistamisesta kirjoituksessaan Pearls and Irritations -verkkolehdessä.

“Kaikki nämä valmistelut on perusteltu sillä väärällä olettamuksella, että Kiina on sotilaallinen uhka. Kiina ei ole hyökännyt mihinkään. Se ei ole koskaan ehdottanut voimankäyttöä muita maita vastaan. Se on kirjannut perustuslakiinsa kolme eitä: Ei sotilaallisia liittoja, ei sotilastukikohtia, ei käytä tai uhkaa käyttää sotilaallista voimaa. Kiina on kuitenkin varannut itselleen oikeuden käyttää voimaa estääkseen Taiwanin irtautumisen”, Lander kirjoittaa.

Lander huomauttaa, että Kiinan puolustusbudjetti on kolmannes Yhdysvalloista ja sen Etelä-Kiinan merelle rakentamat tukikohdat haalistuvat merkityksettömiksi verrattuna satoihin tukikohtiin, joita Yhdysvallat on levittänyt ympäri Kiinaa.

Vaikka valtavirran kommentaattorit Australiassa ovat ottaneet Kiinan vastaisen kannan ja painottaneet linjaa, että militarisointi lisää Australian suvereniteettia, Landerin mukaan totuus on, että “nämä järjestelyt luultavasti liittävät Australian suvereniteetin Amerikkaan”.

Kiinan uhka ei ole sotilaallinen, vaan systeeminen

Lander kysyy, että jos Kiina ei ole sotilaallinen uhka, miksi se on määritelty Yhdysvaltojen johtaman kollektiivisen lännen ensisijaiseksi systeemiseksi uhkaksi?

“Vastaus löytyy sanasta “systeeminen”. Kiina on ilmaissut päättäväisyytensä uudistaa globaalia rahoitusjärjestelmää oikeudenmukaisemmaksi kehitysmaiden kannalta. Henry Kissingerin sanotaan sanoneen: “Jos hallitset rahaa, hallitset maailmaa”. Yhdysvallat hallitsee tällä hetkellä maailman rahoitusta ja Kiina (Venäjän kanssa) aikoo muuttaa sen”, Lander sanoo.

Lander sanoo, että Kiinalla on tarpeeksi vaikutusvaltaa heikentää lännen omaksi edukseen perustamaa “kansainvälistä sääntöihin perustuvaa järjestystä”.

Lander muistuttaa, että Yhdysvallat on kieltäytynyt liittymästä tärkeisiin yleissopimuksiin, kuten merioikeutta ja ilmastoa koskeviin yleissopimuksiin. Se on kieltäytynyt hyväksymästä Kansainvälisen tuomioistuimen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaa ja on vapauttanut itsensä kansanmurhaa koskevasta yleissopimuksesta. Sillä on ollut johtava rooli Maailman kauppajärjestön heikentämisessä asettamalla kaupan rajoituksia muille maille, mutta se ei ole suostunut uusiin nimityksiin WTO:n valitustuomioistuimeen, mikä on estänyt elintä toimimasta.

Sijaissotaa siellä täällä

Lander sanoo, että kaikissa analyyseissä jätetään huomioimatta yksi tärkeä seikka: USA:n päättäväisyys noudattaa Wolfowitzin doktriinia – jonka tarkoituksena on estää sellaisen vallan nousu, joka voisi haastaa Yhdysvaltain globaalin ylivallan – ei ole heikentynyt, vaan muuttunut strategiaksi taistella kilpailijoitaan vastaan välittäjien kautta.

Landerin mukaan tämän on selvästi osoittanut Ukrainan sota. Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa 25. tammikuuta 2022 ennen Venäjän väliintuloa todettiin, että “USA yhdessä eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa heikentää Venäjää niin pitkälle, että se ei voi vaikuttaa millään tavalla kansainvälisellä näyttämöllä”.

Kongressiedustaja Adam Schiff puolestaan sanoi suoraan, että “tuemme Ukrainaa taistelussa Venäjää vastaan siellä, jotta meidän ei tarvitse taistella sitä vastaan täällä”.

Kiinan tapauksessa Yhdysvaltojen pelinappula on Landerin mukaan selkeästi Taiwan. Tästä osoitukseksi hän listaa muun muassa maailmanlaajuisen mediakampanjan, jossa Kiina esitetään aggressorina, Kiinan pakottamisen sotilaallisiin toimiin Taiwanin irtautumisen estämiseksi, laivaston sijoittamisen Kiinan rannikolle, sotaharjoitukset lähiseudulla, korkeiden amerikkalaisten virkamiesten vierailut Taiwanissa ja sotilaskoulutushenkilöstön tarjoaminen salaa asian kieltäen.

Lander sanoo, että viimeaikaiset tapahtumat Taiwanissa, erityisesti maakunta- ja kunnallisvaalit, jotka saivat presidentin Tsai Ing-Wenin eroamaan itsenäisyyspuolueen johtajuudesta, viittaavat siihen, että Taiwan suosii status quoa eikä ole halukas toimimaan Yhdysvaltojen edustajana sodassa Pekingin kanssa.

“Australiasta tulee näin potentiaalinen edustaja”, Lander varoittaa.

“Amerikkalainen palveluhenkilöstö (aktiivinen ja eläkkeellä oleva) on nyt upotettu Australian puolustuspolitiikan päätöksentekoelimiin ja komento- ja valvontatehtäviin ADF:ssä. Kaikki amerikkalaiset sotilasresurssit, jotka on asennettu Australiaan Alliancen ja AUKUS-sopimuksen mukaisesti, ovat nyt “vaihtokelpoisia” ADF:n kanssa, mikä mahdollistaa niiden käyttämisen oletettuina australialaisjoukkoina Kiinaa vastaan, kun taas Yhdysvallat seisoo sivussa ja pitää yllä samaa “ei sitoutumista”, kuten se tekee Ukrainassa”, Lander sanoo.

Vaikka nämä ovat Landerin mukaan vaaroja, joita ANZUS-liitto aiheuttaa Australialle, jos Yhdysvallat käynnistää sodan Kiinaa vastaan, riskejä on hänen mukaansa myös Yhdysvalloille.

Kommentti:

Landerin ajatukset ovat suomalaisesta näkökulmasta valaisevia ja varoittavia. Ukraina on valitettava esimerkki siitä, mitä maalle voi tapahtua, kun se antautuu Yhdysvaltojen ohjattavaksi.

Lander kertoo Australian entisen pääministerin Malcolm Fraserin ymmärtäneen elämänsä loppupuolella sen paradoksin, että Australia tarvitsee Yhdysvaltoja puolustukseensa, mutta se tarvitsee puolustamista vain Yhdysvaltojen takia. Landerin mukaan Fraser kertoo asiasta kirjassaan Dangerous Allies.

Transatlanttisiin suhteisiin nojaava turvallisuusajattelu Suomessa ja Euroopassa kulkee saman paradoksin polkuja. Suomi ja Eurooppa tarvitsevat Yhdysvaltojen turvaa lähinnä siksi, että Yhdysvalloille on annettu niin määräävä asema kaikessa. Kun Yhdysvaltojen kaltainen suurvalta on päästetty uimaan liiveihin kaikilla tasoilla, siitä on äärimmäisen vaikeaa irtautua.

Kun taas Euroopan suurvaltanaapuri Venäjä näkee Yhdysvaltain kasvavan vaikutusvallan ja läsnäolon itselleen uhkana muun muassa sen Venäjä rajoja lähestyvän sotilaallisen liittouman kautta, se vain lisää ongelmia ja sovittamatonta vastakkainasettelua. Euroopan resepti kestävään rauhaan olisi Euroopan strateginen autonomia ja Yhdysvaltojen vasallin asemasta luopuminen, jolloin se voisi ottaa myös Venäjän turvallisuusintressit huomioon.

Ex-pääministeri Fraserin oli myöhäistä tehdä asialle mitään, mutta hänen oppinsa voitaisiin tallettaa esimerkiksi täällä pienessä Suomessa, jossa suomalaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoja ja viisaita ei ymmärretä enää pitää arvossa. Liittolaisuus ei paina mitään, jos Suomi kelpaa uhrattavaksi Yhdysvaltojen hegemonian säilyttämisen välikappaleena.

Lähteet: Fridayeveryday.com, Pearls and Irritations

Kuvituskuva: Wikimedia Commons, CC0 1.0

Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.