Hämeenlinnalaissyntyinen valtiotieteen tohtori ja eversti evp. Pekka Visuri luennoi lauantaina 28. tammikuuta Pohjantähtikeskuksen ulkopolitiikka-seminaarissa Keminmaan Pohjanrannassa.
Pekka Visuri on todellinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Sotilasurallaan hän toimi varusmieskouluttajana ja esikuntatehtävissä. Sittemmin hän on toiminut Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina ja vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.
Väitöskirjansa Visuri kirjoitti sodanjälkeisestä turvallisuuspolitiikasta ja vuonna 1997 ilmestynyt Turvallisuuspolitiikka ja strategia on Visurin laatima 500-sivuinen perusteos aiheesta.
Visuri on tutkinut viimeksi kylmää sotaa ja sen päättymistä. Hän toimi yhtenä alustajista Pohjanranta-keskusteluissa Keminmaalla viikonloppuna.
Visuri korostaa, että kylmä sota ei ollut mikään yhtenäinen ajanjakso, vaan sarja erilaisia vaiheita. Visurin mielestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on ollut toimiva ja kestänyt aikaa. Puolueettomuuden vyöhykkeiden olemassaolo rauhoitti merkittävästi tilannetta Euroopassa.
Hän myös painotti voimakkaasti sitä tosiasiaa, että tiedossa ei ole ainoatakaan sellaista tapausta toisen maailmansodan jälkeen, että Suomessa olisi jouduttu kohottomaan puolustusvalmiutta, koska Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka.
Mainos.
“Niin menestyksekästä Suomen ulkopolitiikka oli”, Visuri sanoi.
Visuri nostaa Porkkalan palautuksen yhdeksi merkittävimmistä osoituksista Suomen linjan viisaudesta. Porkkala oli Pariisin rauhansopimuksessa määrätty luovutettavaksi 50 vuodeksi. Suomi onnistui hoitamaan kysymyksen pois päiväjärjestyksestä kymmenessä vuodessa.
“Kun keskustelee Porkkalan palautuksesta, näyttää siltä, että ihmiset eivät tiedä siitä enää yhtään mitään”, Visuri totesi.
Hän myös nosti esiin sen, että noottikriisi vuonna 1961 on ainoa kerta, kun YYA-sopimukseen sotilaallisesti viitattiin. Tuolloin ilmassa olivat Visurin mukaan kovat jännitteet ja hän pitää perusteettomina puheita, että nootti olisi tilattu tukemaan presidentti Urho Kekkosen vaalikampanjaa.
YYA-sopimuksen 1. artiklassa Suomi sitoutui puolustamaan omaa aluettaan ja taistelemaan mahdollisen hyökkäyksen torjumiseksi. Neuvostoliiton mahdollinen apu ei 2. artiklan edellyttämien konsultaatioiden mukaan ollut automaattista. 3. artiklan mukaan pyrkimyksenä on YK:n periaatteiden mukainen toiminta. 4. artikla sisälsi hyökkäämättömyyssopimuksen.
Visuri tarinoi tilanteesta, jossa presidentti Kekkoselle esitettiin Heinäkuussa 1978 Neuvostoliiton puolustusministeri Dimitri Ustinovin toimesta yhteisiä sotaharjoituksia. Tarina kertoo, että Kekkonen saunotti Ustinovin kuvainnollisesti pyörryksiin, eikä tämä viitsinyt enää kolmatta kertaa kysyä.
Myöhemmin Ustinov teki virallisen ehdotuksen politbyroolle, että Suomelle lähetettäisiin nootti, jossa ehdotettaisiin yhteisten sotaharjoitusten järjestämistä. Noottia vastustivat kaikki politbyroon jäsenet sekä itse Leonid Brežnev. Asia jäi siihen.
Mainoksia.
Presidentti Koiviston arkistojen aarteita
Visuri on penkonut kylmän sodan päättymistä tutkiessaan presidentti Mauno Koiviston arkistoja, joita hän kehuu parhaiksi arkistoiksi, joita hän on tutkinut. Esityksessään Visuri esitteli pari ajatonta sitaattia.
Huhtikuussa 1990 Koivisto sanoi Kainuun Sanomien haastattelussa:
“Ulkopolitiikassa on varovaisuus parasta, vaikka haukkuisivat pelkuriksi. Suhteessa kansainvälisiin ristiriitoihin olemme pyrkineet pysyttäytymään niiden ulkopuolella. Tämä tie on harvoin helppo, useimmiten olisi helpompaa heijastella ns. yleistä mielipidettä, tuomita kulloinkin syylliseksi julistettu ja tuntea itsensä hyveelliseksi.
Ristiriitoja tulee vastaisuudessakin Euroopassa olemaan.”
Koivisto saneli mietteitään ulkopolitiikasta muistioon tammikuussa 1991:
“Kysymys on siitä, mikä Suomea pitää kasassa, kun vaikeuksia kokenut sukupolvi ohenee ja tilalle tulevat sukupolvet, jotka eivät ole kokeneet sotaa eivätkä oikeastaan mitään vaikeuksia.
Mikä on yleinen linjamme? Sen on pidettävä myös tulevaisuudessa, myös silloin kun paineet kasvavat.”
Visuri kehui myös tutkimusta “Not one inch” (M.E. Sarotte), joka käsittelee Yhdysvaltojen lupausta Neuvostoliitolle siitä, että Nato ei laajene tuumaakaan itään.
Kommentti:
Visuri esitteli myös “Uuden Euroopan” vaihtoehtoisia malleja. Näistä silmiin pisti EU:n strateginen autonomia, jonka dia kertoi olevan erityisesti Ranskan suosima tavoite. Aiheesta on käyty Suomessa hyvin vähän keskustelua.
Mielestäni kestävä rauha Eurooppaan voidaan saavuttaa vain eurooppalaisella turvallisuusratkaisulla, joka ottaa huomioon myös Venäjän turvallisuusnäkökulmat. Puolueettomien maiden vyöhyke toimi kylmän sodan aikana, eikä ole mitään syytä olettaa, ettei se toimisi myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.
Sen sijaan viimeistään Ukrainan myötä pitäisi olla kaikille selvää, että vastakkainasettelu ei toimi.
Jos Eurooppa ei olisi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen piiloutunut Yhdysvaltojen selän taakse, vaan Nato olisi purettu, ehkä jännitteet olisivat haihtuneet, eikä nykyistä vastakkainasettelua ja Ukrainan sotaa olisi koskaan syttynyt.
Neuvostoliitto sai mennä. Varsovan liitto sai mennä. Kylmä sota sai mennä. Mitä niin pyhää Natossa on, ettei sitä voi purkaa?
Kuvituskuva: Pekka Visuri (vas.) ja Markku Kangaspuro Suomen Rauhanpuolustajien 60v-juhlaseminaarissa, Zache/Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0
Artikkelia muokattu 30.1. klo 23.41. Lisätty linkki Visurin lausuntoon puolustusvaliokunnalle toukokuussa 2022.
Kirjoittanut
Viimeisimmät
- 25.4.2024Sähkeet - UlkomaatICC harkitsee pidätysmääräystä Netanjahulle – Yhdysvalloista uhkailuja tuomioistuimen virkamiehille
- 24.4.2024Sähkeet - UlkomaatUkrainan epätoivo: Keskeyttää sotilasikäisten miesten konsulipalvelut ulkomailla
- 23.4.2024PerspektiiviEntinen CIA-upseeri: Ukrainan sota on hävitty, mutta Hollywood ja Washington eivät tiedä sitä
- 21.4.2024Sähkeet - UlkomaatYhdysvallat esti turvallisuusneuvostossa palestiinalaisten pyrkimyksen YK:n täysjäsenyyteen
Yhdysvallat ei luvannut, että Nato ei laajenisi itään, vaan lupasi Saksojen yhdistymisen yhteydessä, että Nato-joukkoja ei siirretä itään, siis Itä-Saksaa.
Siinä vaiheessa kukaan ei ajatellut, että entiset itäblokinmaat liittyisivät Natoon.
Visurilla on mielipiteitä, mutta on niitä toisenkinlaisia mielipiteitä.
Visurin eräässä kirjassa tulkitaan Suomen Euroopan valtioliittoon liittymistä, jota oikeisto kannatti. Presidentti Koiviston sanat olivat: Liittymistä puolustaa Suomenturvallisuuden paraneminen. Sensijaan pitää puhua taloudellisista eduista, joihin liittymisellä ei ole mitään merkitystä. Näistä ei saa kuitenkaan julkisesti tiedottaa. (Muistini mukaan, kirjassa sanat ovat lainattu kokouksen papereista.)
Visuri on Heikki Ylikankaaseen verrattava historian tutkija. Molemmat perustavat historiansa paperiehin eikä omaan mielipiteeseen. Luen juuri G.H.Steinin kirjaa WaffenSS, joka kuvaa Saksan natsien toimintaa. Ennen kirjaa, minulla oli aivan hatara kuva natseista. Kirja perustuu USA:n takavarikoimaan Saksan sotilaiden kirjanpitoon ja antaa ilmeisen oikean kuvan.
Natosta ei sellaista kirjaa vielä ole, koska paperit ovat vielä piilossa, jos koskaan paljastuvatkaan. Naton tekemisistä löytyy tietoa netistä, jossa löytyy Naton toimintaa kuvaavat sanat “Naton pommitukset keväällä 1999 Jugoslaviassa olivat puhtaasti humanitaarinen operaatio.”
Nämä ”asiantuntijoiden” lausunnot ovat niin kauan aivan mitättömiä,kunnes Suomen sotahistoria on kirjoitettu todenperäisesti, tähän valheelliseen historiaan perustuvat julkitulemiset ovat vain turhaa sananhelinää. Kylmä sota ja suomettuminen johtui vain tästä valheesta.Totuutta on yritetty tuoda julki,mutta seuraukset totuudesta,olisivat Suomen ”lampaille” poliittiselle johdolle,ennen ja nykyään niin kova paikka selvittää maailmalle,että mieluummin alistutaan elämään vaiheessa.
Tietoa kyllä olisi,jos vain olisi tahtoa!
Harva enää muistaa tai ymmärtää että Venäjä antoi Suomen pitää itsenäisyytensä tietyin ehdoin. Näistä ehdoista mainitaan usein vieläkin Karjalan menetys, Porkkala ja sotakorvaukset. Suomi suostui silloin siihen että pysymme puolueettomana, emmekä anna maaperäämme taikka ilmatilaamme Venäjän vihollisen käytettäväksi(NATO taitaa olla venäjän vihollinen). Tästä kaikesta huolimatta saimme myös jotain takaisin: sotakorvaukset maksettiin teknologialla ja tuotannolla, jota silloin meillä ei ollut. Tästä alkoi maamme teollinen kultakausi: paperikoneet, metsäkoneet, maatalouskoneet, Kone Oyj lista oli yhtä pitkä kuin valtion tilauslista, ja yksityisellä sektorilla oli varaa panostaa tuotekehitykseen.
Ja ehkä sopimuksen paras kohta: niin hyvät suhteet sekä itään ja länteen ettei muilla ole vastaavaa.
Kaikki tämä on nyt uhrattu globalismin alttarilla, ja Suomi on rikkomassa ne ehdot, jota Venäjä pitää edellytyksenä meidän itsenäisyyden olemassaololle.
Aikalailla näin 👍