Vuodesta toiseen koulukiusaaminen pysyy Suomessa sitkeästi otsikoissa.

Välillä jopa tuntuu että tilanne enemmänkin pahenee kuin paranee.

Yksi syy tähän on se, että Suomessa koulukiusaamisen estämiseksi ei ole tehty riittävästi rakenteellisia uudistuksia, kosmeettisia kyllä sitäkin enemmän.

Ruotsi on paljonpaljon pidemmällä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja estämiseksi kuin Suomi.

Siellä tämäkin asia on otettu tosissaan.

Ruotsissa koulu voi joutua maksamaan korvausta koulukiusaamisen uhrille, jos voidaan todeta ettei koulussa ole puututtu kiusaamiseen tarpeeksi ajoissa tai tehokkaasti.

Tämä on niin kutsuttu Ruotsin malli josta puhuttiin Suomessakin hyvin vilkkaasti 2020 vuoden alussa.

Nyt tuo keskustelu Ruotsin mallista on kadonnut tyystin ja vaikka vaalit ovat tulossa, niin en ole huomannut että kovinkaan moni joka kansanedustajaksi janoaa, niin olisi ottanut koulukiusaamisen kitkemisen teemakseen.

Joten keskustelu Ruotsin mallin tuomisesta Suomeen on minusta tuotava takaisin pöydälle, kun taas näyttää siltä että aihe muuten katoaa.

Koska Ruotsin malli nyt vaan yksinkertaisesti toimii ja se mikä toimii niin eiköhän sellainen toimiva malli sitten kannattaisi Suomeenkin tuoda tai rakentaa?

Ruotsissa vanhemmat voivat myöskin tarkastella ja valvoa koulujen kiusaamistapauksia verkossa.

Niitä ei peitellä toisin kuin vieläkin Suomessa yhä näyttää olevan maantapa.

Ruotsin kouluvirasto Skolverket ylläpitää tietokantaa, josta näkyy koulukohtaisia tietoja kiusaamisesta ja miten koulu reagoi siihen.

Lisäksi viranomaiset joutuvat näyttämään vanhemmille tarkempia asiakirjoja heidän lapsensa kiusaamistapauksesta, jos vanhemmat niitä vaativat.

Tietenkin kaikkein arkaluontoisimmat kohdat mustataan.

Tärkein pointti on se, että mitään ei salailla tai piilotella.

Vaikeatkin asiat ja tapaukset tuodaan päivänvaloon.

Suomen pääongelma on se, että täällä kouluihin ei kohdistu käytännössä minkäänlaista järjestelmällistä valvontaa.

Käytännössä koulu itse päättää miten se onnistuu koulukiusaamistilanteissa.

Ja yleensä se joka tutkii omaa toimintaansa, niin harvoin hän mitään negatiivista tai moitittavaa omassa toiminnassaan löytääkään.

Jotain löyhää valvontaa toki on, jos sitä nyt valvonnaksi voi kutsua.

Aluehallintovirasto tutkii kouluun liittyviä asioita vain ja ainoastaan kanteluiden sekä valitusten perusteella.

Se vaan ei se ole systemaattista ja järjestelmällistä valvontaa.

Myöskin laki laahaa perässä ja laissa pitäisi olla selkeästi kirjattuna miten koulun pitäisi toimia kiusaamistilanteissa.

Tämän lisäksi oppilailla pitäisi myöskin olla selkeä kanava, jonka kautta he voivat kannella koulujen toiminnasta kiusaamistilanteissa.

Moni yritys on havahtunut siihen, että olemassa oleviin ongelmiin kannattaa puuttua sisäisesti ennen kuin syntyy netissä kaaos.

Lisäksi moni yritys antaa työntekijöilleen mahdollisuuden kannella ulkopuoliselle taholle oman yrityksen toiminnasta.

Tämä taho sitten ilmoittaa yritykselle siitä ongelmasta ja työntekijä kanteluineen pysyy nimettömänä.

Vaan Suomen koulujärjestelmään tällaista järjestelmää ei näköjään edes haluta rakentaa, koska kuten todettua niin koulu tutkii itse itseään ja näin ollen se on aina ja ikuisesti erehtymätön.

Myöskin oppilas voi kannella oikeusasiamiehelle, jos hän kokee ettei koulu tai opettajat reagoi tarpeeksi vakavissaan hänen kiusaamistapaukseensa.

Harmi vaan että kovin moni oppilas ei tiedä että näin voi tehdä ja koulu sekä opettajat puolestaan eivät kerro.

Lisäksi kanteluiden käsittely oikeusasiamiehen toimistossa on hidasta.

Mitä puolestaan tulee vahingonkorvausten saamiseen tällä hetkellä, niin se on vaikeaa koska uhrin pitää kiusaaminen todistaa.

Fyysisessä väkivallassa todistaminen on helpompaa kuin henkisen väkivallan todentamisessa.

Se mikä on täysin väärin, niin uhrilla on todistamisen taakka ja kiusattu sekä tämän perhe joutuvat hankkimaan itse todisteensa.

Kannattaa muistaa, että jos koulua syytetään laiminlyönnistä, niin koulu ja opettajat tekevät kaikkensa peittääkseen sen että he antoivat kiusaamisen jatkua puuttumatta siihen.

Toki on ihan luonnollista, ettei kukaan tule antamaan todisteita, joita tullaan käyttämään itseä vastaan oikeudessa.

Opettajat ja virkamiehet myöskin suojelevat toisiaan uhrien kustannuksella.

Pahimmillaan vielä tämänkin päivän Suomessa jos kiusaamista ilmenee, niin sekä kiusaaja tai useampi kiusaaja viedään yhdessä kiusatun kanssa samaan huoneeseen ja kysytään mitä on tapahtunut.

Mieti: rikoksentekijä ja uhri ovat samassa tilassa käymässä tilannetta läpi.

Poliisi ei toimi noin ja yleensä rikostutkinta menee niin, että uhria ja epäiltyä kuulustellaan erikseen ja sitten on vielä todisteita joita selataan.

Jos uhri on samassa tilassa tekijän kanssa, niin tietenkään hän ei uskalla puhua.

Lisäksi kun hän ei uskalla puhua, niin koulu ja opettajat tekevät sen päätöksen että kiusaamista ei ole tapahtunut.

Ongelma pyyhitty pois päiväjärjestyksestä ja tässä koulussa ei ole kiusaamista, näin koulut toimivat yhtä tämänkin päivän maailmassa.

Niinpä kiusaaminen jatkuu ja yleistyy, koska kiusaajat tietävät ettei siitä seuraa heille kovia seuraamuksia.

Edelleen koulusta erottaminen on harvinaista ja edelleen on yleisempää että kiusattu eikä kiusaaja lähde koulusta jossa kiusaaminen tapahtuu.

Kiusaajat tietävät järjestelmän velttoilun ja he käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväkseen niin kauan, kunnes kiusaaminen ei ole heille enää kannattavaa.

Sitten kun siitä tulee sanktioita kuten esimerkiksi nettikohu, oikeudenkäynti, isot vahingonkorvaukset tai merkintä rikosrekisteriin, niin kiusaaminen vähenee tai loppuu kokonaan.

Myöskin netti on tullut auttamaan kiusattuja ja kiusaajat pelkäävät saavansa itselleen kiusaajanmaineen.

Jos kiusaajat kokevat ettei heidä teoistaan seuraa mitään, että kiusaamistapaus ei esimerkiksi nouse somessa puheeksi, niin he eivät lopeta omaa tuhoavaa toimintaansa.

Ja usein kiusattu on henkisesti niin romuna ettei hän välttämättä uskalla edes omilla somen tileillään kertoa että häntä kiusataan.

Vaikka varsinkin nyt, niin kannattaisi tehdä sillä kiusaajat ja koulu eivät reagoi yhtään mihinkään ennen kuin heillä on edes pieni pelko siitä että heidän maineensa on kärsimässä.

Netin kanssa ja mitä sinne kirjoittaa, niin siinä kannattaa harkintaa käyttää ettei itse syyllisty kunnianloukkaukseen.

Sinällään jos sinua kiusataan, niin aina voi kertoa sen mitä itselle on käynyt ja missä vaikkei nimiä mainitsisikaan.

Jos jossain koulussa kiusataan, niin sen voi laittaa missä koulussa näin tapahtuu.

Myönnän kyllä, että kun tilanne on päällä ja joutuu joka päivä siihen kouluun menemään, niin asiasta ei ole helppo kertoa edes netissä.

Joskus voi vain olla pakko.

Joten se hyvä alku mikä alkoi olla asian eteenpäin viennissä 2020 katosi ja nyt tämäkin asia pitää saada takaisin framille.

Muistutan vielä, että vaalit ovat tulossa ja 2020 muutama kansanedustaja ajoi Ruotsin mallia Suomeen.

Missä he ovat nyt?

Kirjoittanut jarno jäppinen

Kirjailija Kyminlinnan puolustaja Ja monta muuta segmenttiä kaupan päälle.