VAALEAVERIKKÖ JA HERRASMIES (FIKTIIVINEN TARINA)

Eduskuntaan mielivät meuhkaavat kauppojen kulmilla ja toitottavat suu vaahdossa sanomaansa. Kauppaan pyrkivä ei ilman kuulosuojia vaalipropagandalta välty. Kauppaan mennessä voi lusikoida hernekeitot, syödä makkarat ja juoda vielä nisukahvit. Kyllä veronmaksajien on syytä hernekeitot lusikoida mukisematta, koska veronmaksajien rahoillahan nämä puoluetuilla kustannetut tarjoilut pyörivät. Kaupasta tullessa ostoskassiin tai käteen työnnetään vielä nippu saunansytykkeitä. Tosin nämä liukkaasta ja värikkäästä paperista tehdyt sytykkeet häviävät perinteiselle sanomalehdelle. Ajat muuttuvat, eikä monille enää lehteä tule. Joillakin on jopa sähkökiuas.

Hevosmiesten tietotoimistosta kuulin poliittisesta tiedotustilaisuudesta. Päätin käydä tilaisuudessa ja samalla reissulla voisin jättää kenot. Olin perillä. En eduskuntatalolla vaan paikallisessa kahviossa. Muutaman kilometrin matka oli mennyt kuin siivillä. Nurkkapöydässä istuivat perussuomalaisissa presidentiksi ehdolla ollut näyttävä vaaleaverikkö sekä Kekkosen ajankin muistava keskustalainen iäkkäämpi herrasmies . Tämä kyseinen herrasmies ei tunnetusti ole mikään kahvintarjoaja, joten maksoin kahvin itse. Pöydällä oli kirjoja sekä mukeja ja hinnat näyttivät olevan kohdallaan. Kaksikko sai possumunkit nieltyä ja se oli lähtölaukaus tilaisuuden alkamiselle. Päätin pysyä kuulolla.

Kuulin, että herrasmies oli saanut tarpeekseen puolueensa ”kärnämäisyydestä” itäistä naapuriamme kohtaan. Pakotteita, päätöksiä ja julistuksia toinen toisensa perään, joilla ammutaan vain omaan jalkaan. Vietiin aseita sota-alueelle ja ollaan kiireellä menossa vielä Natoonkin kansalta kysymättä. Tähtiliike oli nyt kaivettu naftaliinista ja se kaipasi kipeästi naisen käden jälkeä, joten vaaleaverikkö oli suostunut lyömään poliittiset hynttyyt yhteen. Isänmaan yhteisellä asiallahan tässä oltiin. Oli sovittu vaaleaverikön olevan puheenjohtaja tai oikeastaan puheenjohtajatar tässä tapauksessa. Hän kuitenkin on hieman iäkästä herrasmiestä näyttävämpi ja todellinen herrasmies tyytyy pelkäksi varapuheenjohtajaksi. Nipistelin pari kertaa itseäni käsivarresta samalla kun huljuttelin viimeisiä omakustanne kahveja ääntä kohti. Kaksikkoa nauratti ja he vakuuttivat olevansa tosissaan. Heillä oli loppujen lopuksi vähän eroavaisuuksia tietyissä mielipiteissä ja ajatuksissa. Vaaleaverikkö kertoi huomanneensa, että hänen ollessaan Brysselin pitopöydissä kaikki hänen fixit-kaverinsa olivat hiljentyneet ja nyt keinuttiin kiihkeästi nato-tangon tahtiin. Ulkoasiainvaliokunnan johtoon siirtyneen Jussufin julistukset saivat suorastaan kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Valtiomiesmäisen iäkkään ja kokeneen herrasmiehen kanssa politikointi oli rauhallisempaa vailla vihamielisyyttä ja tasaisempaa kyytiä muutenkin.

Lopuksi tietenkin käteltiin ja toivotin heille onnea vilpittömästi. Mietin, että onnea he tulevat tarvitsemaan näinä ahtaina sotaisina aikoina. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Jälkeenpäin hieman harmitti kun en ostanut kirjaa tai mukia edes kannatuksen vuoksi. Olisi siinä ollut upouusi Laura&Paavo mukikin.

Ari Saukko, Tervola

Kirjoittanut Ari Saukko