Tässä Jouluna sain Björn Wahlroosin kirjan, jossa Nalle kertoo omat näkemyksensä 80 – luvusta ja pankkialasta silloin.

Mitä enemmän Nallesta ottaa selvää, niin on aika selvää tai ainakin minun mielestäni on, että hänen omaisuutensa ei ole tullut onnistuneesta finanssinenästä vaan hyvä veli verkostoista, jotka Ylenkin mukaan ovat yleisin korruption muoto Suomessa.

Lisäksi itse uskon siihen, että hänet on istutettu siihen asemaan jossa hän on kuin että hän olisi päässyt sinne omin ansioin.

Kuitenkin Nallen suurin ansio on se, että hän on omistaja suomalaisessa suuryrityksessä vaikka tuo asema onkin ehkä saatu kyseenalaisin keinoin ja hänen rikastumisensa on myöskin vaurastuttanut monia pieniä Sammon osakkeenomistajia.

Itse pidän yrityksistä joilla on kasvollinen omistaja.

Itse aloitin osakekaupat 14 – vuotiaana ja olen omin käsin kokenut miltä osakkeen omistaminen tuntuu.

Osakkeet olivat silloin fyysisiä papereita ja niitä pystyi pitämään käsissään.

Jo esiteininä finanssiala ja sijoittaminen kiinnosti minua kovasti ja muutenkin kuin pelkän nopean rikastumisen takia.

Halusin jo nuorena poikana jotain kautta omistaa niitä yrityksiä joissa asioin.

Joten omalle sukupolvelleni Kouri – kaupat ja SYP:n ja KOP:n keskinäinen nahistelu on tuttua.

Nuoremmille sukupolville tehdään nopea yhteenveto: ennen muinoin Suomi eli Kekkosen aikaa ja Suomi oli suljettu talous.

Lisäksi yritykset jopa kansainväliset sellaiset kuten Nokia eivät voineet saada rahoitusta kuin suomalaisilta pankeilta.

Niistä suurimmat olivat KOP ja SYP.

KOP eli kansallisosakepankki oli tavallaan ja hyvin yksinkertaistettuna työväestön ja suomalaisen perusteollisuuden rahoittaja.

SYP taas oli rikkaamman ja etenkin suomenruotsalaisen piirin pankki.

Hyvin karrikoidusti, mutta aikoinaan Suomessa oli kuppikuntia ja näille omat rahoittajansa.

On ollut jopa kauppoja sekä huoltoasemia joissa ovat voineet käydä vain tietyn aatesuunnan kannattajat.

Vasemmisto kävi E – kaupoissa sekä E – huoltamoilla ja maaseudun väki SOK:n kaupoissa sekä tietenkin rikkaat kermaperseet kävivät Stockalla.

Toisten tonteille ei mielellään menty ja sitten kun mentiin, niin pankit nurkkailivat toisiaan, vakuutusyhtiöitä ja heille tärkeäksi katsomiaan yrityksiä.

Nuoremman sukupolven on vaikea ymmärtää mistä on ollut kysymys.

Toisaalta poliitikkojen, toimittajien ja virkamiesten halu jakaa maa rokottamattomiin ja rokotettuihin antaa silleen suuntaa, että sama on ihan mahdollista yhä tässäkin ajassa.

Varsinkin nykyisen hallituksen toteuttassa WEF:n great resettiä, niin eriarvoisuus on kasvanut ennätysmittoihin ja varallisuuserot ovat isompia kuin koskaan.

Kasarilla oli vähän niin kuin oltava jotta voisi ymmärtää mistä oikeasti oli kysymys tuossa järjettömässä ajassa.

Vaikka tuota aikaa ei enää ole ja siitä seurasi paljon negatiivisiakin asioita, niin ehkä jotain sieltä voisi tuoda kuitenkin tähän päivään.

Ei nyt syrjintää koska hallitus tekee sitä ihan riittävästi, mutta ehkä tietty nurkkakuntaisuus ei välttämättä olekaan niin pahasta kuin annetaan ymmärtää.

En näe miksei Suomessa voisi olla talous-tai finanssiryhmittymää jonka tehtävä on omistaa suomalaisia  yrityksiä.

On täysin järjetöntä, että Caruna eli kriittinen osa sähkönjakelua myytiin kansainvälisille sijoittajille ja vieläpä törkeän halvalla.

Näkisin myöskin että olisi hyvä monessa yrityksessä joka vaikuttaa suomalaisiin, niin että se pysyisi kansallisissa käsissä.

Nyt kun puhun kansallisesta omistajasta niin en tarkoita valtiota, koska se ei enää sitä ole.

WEF on korruptoinut täysin poliittisen järjestelmämme ja ison osan virkamieskoneistoa.

Ja näin ollen valtionyhtiömme ajavat globalistin etua, eivät enää kansallista etuamme.

Muutenkin suomalaista kansallisomaisuutta myydään yhä liikaa ulkomaille liiian halvalla, koska poliitikot jotka näin tekevät saavat siitä osuuden omille ulkomaisille tileilleen.

Suomi elää historiansa suurinta alennustilaa ja yhteiskuntajärjestelmämme on totaallisen korruptoitunut.

Tietenkään kaikki ulkomaalaiset ostajat eivät ole huonoja ja osa on investoinnut Suomeen.

Lisäksi valtaosa Suomen perusteollisuudesta on syntynyt kun ulkomaalaisia yrittäjiä on tullut Suomeen ja he ovat laittaneet sahoja ja metalliverstaita pystyyn.

Näkisin silti mieluummin suomalaiset yritykset suomalaisessa omistuksessa kuin kansainvälisessä.

Se kyllä tarkoittaa myöskin kansallistunteen nousua ja sitä, että suomalaiset ostavat suomalaisia yrityksiä suomalaiseen omistukseen.

Eivätkä pelkästään osta esimerkiksi suomalaisten yritysten osakkeita vaan myöskin kulutuskäyttäytymisessä suosisivat kotimaisia vaihtoehtoja ja mieluiten ehkä vielä yrittäjävetoisten yritysten tuotteita.

Ei ole pelkästään myyjän vika, että hän myy ulkomaille jos tarjous on hyvä.

Suomessa pitäisi olla tarpeeksi uskottavia tahoja varsinkin pääomapuolella jotka voisivat tehdä kunnollisia vastatarjouksia suomalaisista yrityksistä.

Vaikka kasinotaloudessa oli paljon pahaa ja se kaatoi pankit valtion syliin, niin idea siitä että suomalainen teollisuus pidettäisiin suomalaisissa käsissä ei ole huono.

Jos meillä olisi sähköyhtiöissä kansallisia omistajia siis sellaisia joita kiinnostaa kansallinen etu, niin sähkönhinnalla ei keinoteltaisi niin kuin nyt tehdään eli rahat vedetään heikoimpien selkänahasta ja annetaan kannustinpalkkioina yritysjohdolle.

Vaikka yritysjohto olisi suomalainen, niin jos heillä ei ole omaa rahaa johtamassaan yrityksessä kiinni ja he ottavat kuten nyt tekevät tulospalkkioita siitä, että tavallisia ihmisiä riistetään, niin toiminta on täysin epäisänmaallista.

Toisten ihmisten rahojen varastaminen ei ole mitään hyvää johtajuutta vaan se on varastamista siinä missä narkkari varastaa syödäkseen.

Vaikka sähköyhtiöt kuten Fortum näennäisesti ovatkin Suomalaisessa omistuksessa, niin käytännössä niitä ei omista kukaan ja niiden johto voi perseillä tavallisten ihmisten kustannuksella ilman että siitä tulee mitään seuraamuksia heille.

Tälle käytökselle pitää laittaa stoppi ja heti: on järjetöntä että suomalaisia voimalaitoksia seisotetaan vain sen takia että sähkönhinta saataisiin keinotekoisesti ylös.

Suomessa oli aikoinaan 20 perhettä ja en tiedä omistivatko he Suomen vaikka laulussa niin sanottiinkin, he kuitenkin omistivat sukunsa yritykset ja loivat hyvinvointia sekä työpaikkoja Suomeen.

Minusta meillä pitäisi olla enemmän perheitä ja sukuja jotka omistaisivat suomalaisia yrityksiä ja tämän maan.

Nyt Suomessa on kasvottomien yritysten annettu kasvaa liikaa.

Esimerkiksi päivittäistavarakaupassa näemme että on kaksi kasvotonta isoa yritystä ja sitten ihmettelemme että maaseutu tuhoutuu kun maanviljelijät eivät saa kunnollista hintaa tuottamalleen ruualle.

Meillä pitäisi olla 5 – 6 kauppaketjua että kilpailu toimisi vähittäistavarakaupassa ja joskus on näin ollutkin.

Kesko voitaisiin ihan hyvin vallata ja pilkkoa ainakin kahdeksi kilpailevaksi yritykseksi.

Myöskin tavalliset ihmiset saavat paljon aikaan jos he liittoutuvat.

Wallstreetbets nettiryhmä sai isotkin rahastot polvilleen kun tavalliset ihmiset liittoutuivat netin välityksellä.

Miksei Suomessakin piensijoittajat voisi yhdistyä ja alkaa niputtaa pieniä osake – eriä yhdessä isommaksi ja käyttää tätä valtaa esimerkiksi yhtiökokouksissa?

Suomalainen teollinen omistaja voi myöskin olla iso määrä pieniä osakeomistajia jotka toimivat samalla aaltopituudella.

Suomalainen yritysomaisuus on arvokasta ja sitä ei kannata antaa mennä ulkomailla, se pitää pitää kansallisissa käsissä.

Ajatelkaa jos suomalainen media olisi suomalaisissa käsissä ja se ajaisi meidän suomalaisten yhteistä etua?

Kirjoittanut jarno jäppinen

Kirjailija Kyminlinnan puolustaja Ja monta muuta segmenttiä kaupan päälle.