Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on hahmotellut todennäköisenä skenaariona, että Ukrainan sota kehittyy suureksi sodaksi Venäjän ja Naton välillä. Stoltenberg kertoi näkemyksestään norjalaisille NRK1 -kanavan Lindmo -ohjelmassa 9. joulukuuta.
Nyt Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö Micael Bydén sanoo olevansa samaa mieltä Stoltenbergin näkemyksestä, mutta haluaa edelleen Ruotsin liittyvän Natoon ja tulevan vedetyksi mukaan sotaan.
SVT:n haastatteluohjelman 30 minuuttia viimeisimmässä jaksossa Bydén ilmoitti, että ruotsalaisten on valmistauduttava sotaan Venäjää vastaan Ruotsin mahdollisen NATO-jäsenyyden seurauksena.
“Hänen ilmaisutapansa ja lähtökohtiensa perusteella voin vain sanoa, että jaan sen arvion“, Bydén sanoi viitaten Stoltenbergin arvioon.
Ruotsalainen Samnytt -uutissivusto kirjoittaa, että asetoimitukset ja taloudellinen tuki Ukrainalle sekä EU:n Venäjää vastaan asettamat pakotteet osoittavat monien arvioijien mukaan, että ne toimivat päinvastaiseen suuntaan, kuin niiden piti. Venäjä pitää myös EU:ta yhä aktiivisempana vihollisena konfliktissa.
Norjassa ja Ruotsissa siis kerrotaan kansalle, mitä on tulossa, mutta suomalaisille ei. Stoltenberg sanoi jopa pelkäävänsä Naton ja Venäjän suursotaa. Hälyttävää.
Miksi Nato siis ei tee mitään suursodan uhan väistymiseksi ja rauhan saavuttamiseksi? Se voisi esimerkiksi sopia oman laajentumisensa lopettamisesta. Se olisi häviävän pieni hinta rauhasta.
Totuus, jota täällä Suomessa ei saa unohtaa on se, että Suomen jatkaessa Nato-prosessiaan ja Ukrainan sodan eskaloituessa Naton ja Venäjän yhteenotoksi, kyseinen sota soditaan Suomen maaperällä.
Sellaisen eskalaation seurauksena tuleen heitetään ensimmäisenä Suomen reserviarmeija, eli käytännössä parhaassa iässään olevat suomalaiset perheenisät uhrataan.
Suomalaisten perheenisien alkaakin olla aika kysyä itseltään minkä vuoksi me haluaisimme kuolla? Ukrainan? Naton laajentumisen? Yhdysvaltojen etujen? Olemmeko me todella niin ideologisia, että jokin abstrakti unelma länsimaisten “arvojen” (lue: tekopyhyys ja kaksinaismoralismi) ylivertaisuudesta ohittaa tärkeysjärjestyksessä oman kansallisen hyvinvointimme?
Suomi on ainoastaan hävinnyt valitsemalla puolensa Ukrainan konfliktissa. Me olemme hävinneet itärajan rauhan ilman aitoa, meitä koskevaa syytä. Meitä ei missään vaiheessa uhannut mikään muu, kuin propagandalehdistömme otsikot.
Mikäli Suomen kansa haluaa välttää sodan, sen olisi aika kääntyä kohti tuttua ja turvallista puolueettomuutta, kun Nato-jäsenyys näyttää olevan aiheuttamassa juuri sitä, miksi sitä on vuosikymmenet Suomessa vastustettu. Nato-jäsenyys tekee Suomesta Venäjän vihollisten eteen työnnetyn tukikohdan ja vetää meidät osapuoleksi suurvaltojen sotiin.
Puhuiko pitkäaikaisin presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen kuuroille korville, vai olemmeko vain unohtaneet historiallisen viisautemme ja rauhanrakentajan perintömme?
Kuva: Wikimedia Commons/LPfi, CC BY-SA 3.0
Kirjoittanut Kimmo Kautio
Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.
Ruotsi ja Norja uskaltaa vielä tuollaista puhua, kun ovat kuitenkin askeleen verran etäämmällä sodan toteutumisesta omalla maaperällään. Suomen on oltava hiljaa, koska tulee olemaan etulinjassa.
Ukrainan presidentti ja valtaa pitävät provosoi ja valitsi sodan tien EU:n, Naton ja USA:n yllyttäminä. Ukrainan ”korruptoitunut eliitti” tilasi sotaa ja sai mitä tilasi.
Suomi (presidentti Niinistö ja Suomen eduskunta) päätti myös provosoida sotaa EU:n, Naton ja USA:n yllyttämänä. Suomenkin kohdalla voi käydä niin, että kun tilaa sotaa, niin sotaa saa.
Hyvää tietoa kansalaisille, joiden tulee vaatia valitsemiaan kansanedustajia toimimaan Suonen puolesta eikä muiden maiden puolesta. Ainoa keino on yrittää kaikin keinoin säilyttää rauhan tila.
1939 oli tärkeät neuvottelut Neuvostoliiton kanssa Leningradin turvallisuudesta. NL:ssa aavisteltiin toteutunutta Saksan hyökkäystä. Jos tilannetta katsoo edes jälkiviisaana, NL:n vaatimukset näyttivät hyvin kohtuullisilta. Suomi katkasi neuvottelut pahoin seurauksia. Tätä perustellaan valhella, että NL vain aikoi vallata Suomen, vaikka sitä ei tapahtunutkaan.
Baltian maat jäivät NL:n hallintaan aivan omasta syystään. Siellä valtaan valittiin väkeä, joka halukkaasti liittyi isoon kommunistivaltioon. Olisisko Suomessa tapahtunut samoin? Näin poliitikot ja näiden palkkaamat historian tutkijat väittävät, vaikka sitäkään ei koskaan tapahtunut.
Nyt on jälleen kysymyksessä Venäjän turvatoimet pitkällä tärkeällä rajalla. Venäjän selvään viholliseen Natoon liittyminen aiheuttaa saman tilanteen kuin vuonna 1939. Todennäköisesti seuraa sotatilanne, jossa maamme joutuu kärsimään muiden maitten etujen tähden. Kuka ei tätä ymmärrä tai luottaa Naton voittoon, ei kyllä hallitse tämän hetkistä maailman kuvaa. Venäjän ohjukset tuhoavat Suomen infrastruktuuria, koska rajan turvallisuus sitä vaatii. Tälle ei ole mitään puolustusta. Jos kostoksi ammutaan ohjuksia Pietariin, sillekin syntyy kostoisku. Nykysota on iskuja ja kostoiskuja, joista kansalaiset kärsivät. Tähän todisteet voidaan nähdä tapahtuvan Ukrainassa. Vastuunsa tuntevat poliitikot ottakoon vallan Suomessa. Katastrofiin päätyvän johdon toimet on kumottava rehellisten kansalaisten toimesta silloin, kun se vielä on mahdollista.