Katselin tässä dokumentin Rauli Mollbergista ja huhujen mukaan hänen versiotaan Tuntemattomasta Sotilaasta halusi katsoa itse Steve Spielberg.

Huhun mukaan Spielpergin avustaja oli nähnyt kun sitä olivat katsoneet innostuneesti Vietnamin sodan veteraanit ja hän oli halunnut saada kopion siitä.

Emme varmaankaan pysty sanomaan ikinä vaikuttiko Mollbergin versio Tuntemattomasta Sotilaasta Pelastakaa sotamies Ryaniin mitenkään.

Minusta myytti on aina parempi kuin faktat ja leikitään, että vaikutti.

Ja maailmalla sotaelokuvien seuraajat tietävät ainakin Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan sekä Pekka Parikan Talvisodan.

Hyviä sotakuvauksia kummatkin meille tärkeästä aiheesta.

Olen jo useasti haukkunut viihteen tilaa ja se on niin Suomessa kuin maailmallakin hyvin kunnianhimottomassa tilassa.

Tuotannot ovat liian suuria ja tuotantojen hallinta menee niiden ihmisten harteille joita kiinnostaa raha ja ura, eikä niinkään se että tehtäisiin jotain uutta ja mullistavaa joka puhuttelisi ihmisiä.

Tai ehkä jopa vaikuttaisi heidän ajatteluunsa.

Nykyään elokuva- ja myöskin tv – tuotannoissa koitetaan pelata liiaksi varman päälle ja kosiskella yleisöä.

Haastavia elokuvia tehdään lähinnä riippumattomasti ja joskus ehkä pari menee isoilla studioilla läpi.

Yleensä vahingossa.

Tässä ajassa olisi mahdotonta, että tulisi uusi Kalanimeltä Wanda, joka ei herätä heti huomiota, mutta joka kerää ajan saatossa nimeä ja sitten siitä tulee hitti.

Niin Suomessa kuin maailmalla se hitti pitää tulla heti, heti avajaisviikonloppuna.

Siihen hittiin tähdätään ennen kuin elokuva on valmis.

Niinpä tehdään sopimuksia yritysten sekä median kanssa, että elokuvaa nostatetaan rahalla ja sen nimi tungetaan ihmisten takaraivoon markkinoinnin voimalla ennen kuin elokuva edes on teattereissa.

Marvelin ja DC – Comicsin sarjakuvaelokuvat ovat tästä se kuningasesimerkki.

Myönnän, että ajan ja painon kasvun myötä minusta on tullut kyyninen ja elokuvat ja tv – sarjat eivät vaikuta minuun samalla tavalla kuin ennen.

Tietenkään Tähtien Sota ei voi vaikuttaa samalla tavalla nyt kuin vuonna 1983 kun kävin katsomassa Jedin Paluun isäni kanssa.

Kuitenkin Disneyn ryöstäviljely Lucasin perintöä kohtaan on kyllä tehnyt sen, että se taika mikä Tähtien Sodilla lapsena minuun oli, niin nyt pukumiehet tuntuvat pilanneen sen useilla Tähtien Sota – elokuvilla ja sarjoilla.

Itse haluaisin että elokuviin tulisi uusia omapäisiä visionäärejä kuten Lucas, Orson Welles, Francis Ford Coppola, Martin Scorsese…vain muutamia mainitakseni.

Siis tekijöitä joilla olisi jotain sanottavaa ihmisille niillä elokuvilla joita he tekevät ja joiden syy olemassaoloon olisi muukin kuin raha.

Ja siihen kyllä tarvitaan pienempiä budjetteja sekä sitä, että yleisö löytää ne elokuvat.

Ne eivät siis tule sinulle heti tarjottomille vaan sinun on löydettävä ne ja palkkiona on se, että ne antavat sinulle enemmän merkitystä kuin se roska mitä Disney tekee ja kehtaa väittää sitä vielä elokuvatuotannoksi.

Miksei biisi, elokuva tai kirja saa kerätä ajan kanssa yleisöä ja nousta sitten suuren yleisön tietoisuuteen?

John Carpenterin versio The Thingistä, niin se floppasi iloisesti lippuluukuilla silloin aikoinaan.

Ajan kanssa videovuokraamot ja televisio kuitenkin tekivät sen, että se muuttui klassikoksi.

Olen jo sanonut että minä kaipaan videovuokraamoja ja minussa niissä oli paljon hyvää.

Se mahdollisti sen, että vaikka elokuva olisikin flopannut, niin se saattoi ajan kanssa silti löytää yleisönsä ja saada sen arvostuksen joka sille kuului.

Itse minulla on vaikeuksia suhtautua siihen, että kaikki maailman elokuvat ja musiikki tulee päällesi yhdellä napin painalluksella.

Itse pidän etsimisestä ja löytämisestä sekä panostamisesta viihteeseen.

Kun maksan vaikkapa 16 euroa leffalipusta, niin katson sen elokuvan loppuun vaikka se olisikin paska.

Jos olen Netflixissä ( ei ole omaa, käyn kaverin luona jolla on ), niin jos se pätkä ei ole heti suunmukainen, niin se vaihdetaan heti.

Mitähän nuoremmalle sukupolvelle käy vaikeuksien ja ihmissuhteiden kautta kun jo netissä aletaan heti etsimään sitä mikä on kivaa ja hauskaa?

Ja se mikä ei ole, niin se vaihdetaan heti sellaiseksi joka on.

Kun elämässä tulee tilanteita että ei ole kivaa ja hauskaa, niin oikeassa elämässä et pysty vaihtamaan sitä tilannetta toiseksi ihan vain nappia painamalla.

Tästäpä päästään aiheeseen jonka topikki tämä postaus on.

Kyllä ihan tarkoituksella pitkitin pääsanomaa ja kerroin sitä ennen omat näkemykseni siitä miten näen esimerkiksi nykyisen elokuvan tilan.

Itse tykkään VHS – Villen Videospace kanavasta, jossa käsitellään elokuvia ja yleensä vanhoja sellaisia.

Lisäksi vielä niitä nostalgisia vanhoja VHS – vuokrakasetteja, joista piti maksaa vuokraamolle jos niitä ei oltu kelattu alkuun.

Kyllä, tässä puhuu vanha pieru joka on jäänyt kahdeksankymmentäluvun videovuokraamoon eikä pääse sieltä vieläkään pois.

VHS – Ville käsitteli taannoin aihetta sotaelokuvat Vietnamin sodasta:

Yllätykseni oli suurin kun tajusin, että käytännössä fiktiivistä sotaelokuvaa Vietnamin sotilaan näkökulmasta ei ole.

Oliver Stonen yksi pätkä kertoo vietnamilaisen naisen tarinan ja joissain pätkissä nopeasti katsotaan tilannetta vietnamilaisen sotilaan näkökulmasta.

Samanlaista elokuvaa kuin Platoon, Full Metal Jacket tai Ilmestykirja Nyt, vietnamilaisen sotilaan näkökulmasta, niin sitä ei tietääkseni ole.

Jos tiedätte että vietnamin sodasta löytyy sotaelokuva joka kertoo sodasta Vietnamin sotilaan näkökulmasta niin kertokaa minulle.

Aihe kiinnostaa minua nyt kovastikin ja itsekin rustailen jotain josta ei vielä ääneen puhuta…ei ehkä ikinä.

Tilanne on hyvin hämmästyttävä, koska Vietnamin sotaa on kuvattu paljon ja tässä ehkä viimeinen ja mielestäni yksi surkuhupaisemmista yrityksistä:

60 – vuotta vietnamin sodan päättymisestä, niin Hollywood ei keksi sodasta muuta teemaa kuin kaverin joka vei amerikkalaisille sotilaille olutta?

Kuinka monta sotatarinaa on suomalaista sotilaista ja taisteluista Neuvostoliittoa vastaan?

Ja etenkin niitä tarinoita rivimiehistä rintamalla.

Vastaus: useita elokuvia ja kymmenittäin jos ei sadottain kirjoja, toki Suomeksi.

Silti niitä on ja me tiedämme mitä suomalainen sotilas on tuntenut ja kokenut esimerkiksi Talvisodassa.

Silti Vietnamin sodasta, joka on yksi toisen maailmansodan taistelujen ohella yksi kuvatuimmista sodista, niin et löydä Vietnamilaisen sotilaan näkemystä asiasta: mitä hän on kokenut ja tuntenut sekä miten se on vaikuttanut hänen loppuelämäänsä.

Jos niitä on, niin linkkiä alle koska aihe kiinnostaa minua kuten mainitsin.

Ei, en ole sosialisti ja en ota kantaa siihen, että kommunismi voitti siellä suunnassa maailmaa ja itse uskon siihen, että kaikki sodat ovat pankkiirien sotia.

Enkä lähde kinaamaan vietkongien hirmutöistäkään.

Eipä sen puoleen, niin eivät amerikkalaisetkaan selvinneet sieltä kunnialla jos puhutaan mitä sotilas sodassa saa tehdä ja etenkin mitä hän ei saa tehdä.

Yleesä yksikään puoli sodasta ei selviä täysin puhtaalla pelillä, koska sota ei koskaan ole puhdasta peliä.

Puhun mahdollisuudesta jota ei nähdä tai jos otetaan Hollywood mukaan, niin ehkä ei halutakaan nähdä.

Sota on aina helvettiä ja ihmiset jotka siihen osallistuvat muuttuvat.

Oman sukupolveni isoisät olivat sotaveteraaneja ja heiltä opin sen, että sodassa ei haluta olla, siellä ollaan velvollisuuden tunnosta ja siitä että on jotain sellaista jota kannattaa puolustaa.

Lisäksi siellä tapahtuu asioita joiden kanssa on sitten elettävä loppuelämänsä.

Valtaosa sodasta palaavista ihmisistä haluaa normaalin elämän: perheen, talon ja työn.
Hollywoodin toimesta ja koska USA hävisi sodan, niin vietkongit on muutettu verenjanoisiksi hulluiksi.

Että ihan kaikkiko Vietnamin sotaan osallistuneet vietnamilaiset sotilaat halusivat vain tappaa, kiduttaa ja raiskata?

Itse voin sanoa sen, että en tunne vietnamilaista kulttuuria ja en ymmärrä Vietnamin historiaa.

Wikipedia antaa vain faktat ja kirjat kertovat kirjailijan näkemyksen asiasta.

En pysty asennoitumaan mitä vietnamilainen sotilas on aikoinaan ajatellut, tuntenut tai kokenut.

Ja mitä hän on sitten tuntenut kun sodasta on tullut amerikkalaisia elokuvia jotka ovat tuoneet vain amerikkalaisen näkemyksen asiasta esille.

Lisäksi hänet itse on muutettu elokuvissa hirviöksi.

Minusta se on valtavan mahdollisuuden paikka miettiä, että miten vietnamilainen Platoon voitaisiin toteuttaa.

Koska Vietnamin sodassa oli osa – alueita, siis ihan sissisodan silmin katsottuna joita minussa ei ole aiemmin elokuvissa tullut isommin vastaan:

https://www.petterimikkonen.fi/vietkong-ja-tunnelirotat/

Silti vaikka elokuvien tuotantoon laitetaan paljon rahaa ja myöskin Vietnamin sodasta tehdään elokuvia yhä, niin sitä vietnamilaisen kiväärimiehen näkemystä mitä silloin tapahtui ja mitä hän koki, niin sitä ei vain saada kankaille.

Eiköhän se johdu siitä, että Hollywood ei uskalla tarttua aiheeseen, koska se tarkoittaisi sitä että studion pukumies voisi joutua ottamaan riskiä joka saattaisi vaarantaa hänen uransa.

Lisäksi ehkä Vietnamilaiset ovat alistuneet sille, että turha tehdä omaa versiota sodasta kun Hollywood on jo oman näkemyksensä runnonut maailmalle ja voimalla.

Silti se on outoa, että Suomesta löytyy elokuvia meille merkityksellisestä sodasta, mutta Vietnamista ei.

Suomessakin elokuvat ovat nykyään masentavia varman päälle pelattuja viihdehöttöä ja semmoista uutta ja uljasta näkemystä nykysuomesta ja suomalaisista ei vaan tule.

Koitetaan vain saada paljon katsojia varmoilla hiteillä ja senpä takia vuodesta toiseen katsomme Luokkakokousta 5:sta ja Napapiirin Sankarit kutosta.

Uusia Käpy Selän Alla yllätyshittejä ei enää näköjään edes yritetä tehdä.

Rohkeutta tarttua uusiin aiheisiin ei ole ja sitä ei ole niin maailmalla eikä meilläkään.

Meilläkin on tuotantoyhtiössä pukumiehiä joita kiinnostaa enemmän raha ja ura kuin se, että oikeasti tulisi tuotettua elokuva joka puhuttelisi suomalaisia tai jopa haastaisi heidän ajatteluaan.

Että tässä minusta on miljardin dollarin idea jos se tehdään oikein: vietnamilainen sotaelokuva Vietnamin sodasta vietnamilaisen sotilaan näkökulmasta.

Ja minusta jopa suomalainen tuotantoyhtiö voisi alkaa lähteä selvittelemään asiaa.

Minä uskon että vietnamilaiselle Platoonille olisi maailmanlaajuisesti kysyntää ja sen tuotanto voitaisiin ihan hyvin aloittaa Suomessa…no ainakin esituontanto.

Kuitenkin niin kuvauksia ei ehkä kannata täällä tammikuussa aloittaa?

Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanut

jarno jäppinen

Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
jarno jäppinen
Kirjoittanut jarno jäppinen

Kirjailija Kyminlinnan puolustaja Ja monta muuta segmenttiä kaupan päälle.

4.7 3 Äänet
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

1 Kommentti
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit
Raimo N
Raimo N
1 kuukausi sitten

Hyvä kirjoitus. Olisi mahtavaa nähdä se toisen osapuolen näkökulma. Se tarina tulisi käsikirjoittaa laajoilla vietcongin veteraanien haastatteluilla. He kuitenkin puolustivat maataan miejittäjiltä.



Contact Us

1
0
Kommentoi ja keskustele!x