Alla ote valtiomiehemme Urho Kekkosen tekstistä vuodelta 1943, lainaus kirjoituksesta ”Suhteemme ulkovaltoihin ja ismimme”. Koko kirjoitus linkissä.

Tässä ajassa sen voi ymmärtää, miten Kekkonen oli liian älykäs mies tälle maalle.

Tämän maan olisi kaiketi kuulunut hukata itsenäisyytensä jo ajat sitten, sellaisella herraonnella ja johtajuudella, jonka me tosiasiassa kaikkina näinä vuosina Kekkosen jälkeen olemme saaneet.

”Mutta näiden vuosien jälkeen on maailma opettanut meille paljon. Olemme saaneet nähdä ismimme ulkomaisen alkuperämaan asettuvan vihollisemme kannalle, solidaariseksi sen kanssa tai suorastaan viholliseksemme, mitä täydellisimmässä sekamelskassa, niin että minkään ismin meikäläiset uskovaiset eivät ole jääneet vaille katkeria pettymyksiä. Ja nämä pettymykset sekä lisääntynyt poliittinen kokemuksemme ovat meille osoittaneet, että olemme olleet väärällä tiellä arvostellessamme maailmantapahtumia inhimillisten tunteittemme ja sympatioittemme tai persoonallisten taipumustemme ja harrastustemme tahikka omaksumamme maailmankatsomuksen perusteella taikka oikeudentuntomme ohjenuoraa seuraten. On tietenkin luonnollista, että monet maailman tapahtumat viime vuosien aikana ovat järkyttäneet mieltämme ja nostaneet esille suuttumuksen tunteet, mutta meidän on muistettava vanha hokemainen, kuinka köyhän täytyy olla nöyrä. Meidän henkilökohtainen asenteemme ei näet muuta tapahtumien kulkua. Sen julkituomisella voimme ehkä viihdyttää omantuntomme ääntä taikka tuntea hetkellistä itseihailua pelottomuutemme vuoksi, mutta se jääkin siitä ainoaksi voitoksi. Tappioksi siitä voidaan pahimmassa tapauksessa merkitä valtiotamme kohtaan ulkomailla syntyvä närkästys, josta suorastaan saattaa seurata vaikeuksia maallemme. Pienellä valtiolla, jonka oma olemassaolo on veitsen terällä, ei ole varaa mennä väliin silloin kun leijonat tappelevat.

Näin olemme oppineet, että meillä on ulkopoliittisessa asennoitumisessamme otettava ainoaksi ohjenuoraksi oman maan etu ja eliminoitava sen ympäriltä kaikki oman henkilömme tuomat epäolennaiset näkökohdat. Me lähdemme siitä, että jokainen muu maa ajattelee itsekkäästi omaa etuaan. Olisi mieletöntä, jos me ryhtyisimme oman tulevaisuutemme hinnalla pitämään huolta muiden kansojen menestyksestä. Me olemme nähneet kyllä ja näemme vieläkin, kuinka monelta taholta mitä epäitsekkäimmin elein tarjoudutaan meidän auttajaksemme, mutta vaikka emme yksityiskohtaisesti aina tuoreeltaan voisikaan osoittaa, missä kohti he puhuvat omaan pussiinsa, niin me tiedämme sen olevan asianlaidan. Meille kyllä sanotaan, että me olemme historiasta vertojaan etsivällä taistelullamme saavuttaneet erikoisaseman kansojen joukossa ja että tämän erikoisasemamme ansiosta meidän itsenäisyytemme kyllä taataan uudessa maailmassa taikka että valtiojärjestyksemme sallitaan säilyä uudessa Euroopassa. Varmaa onkin, että meitä kohtaan on miltei kaikilla maailman kulmilla osoitettu epäitsekästä, pyyteetöntä myötätuntoa. Mutta kun tulee ratkaisun hetkiä, jolloin reaaliset edut asetetaan vaakalaudalle, silloin meitä ei tuo myötätunto sanottavasti auta. Meidän on ratkaisua odotettaessa lujina ja kovina ajateltava vain omaa etuamme ja luotettava ainoastaan omaan voimaamme ja omiin neuvoihimme.”

Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.