Suomessa on käytäntönä, että uutta lakia valmisteltaessa kuullaan kaikkia osapuolia, joihin lain muutos vaikuttaa jollain konkreettisella tavalla, tai joilla voi olla merkittävää tietoa aiheesta. En tiedä kuinka paljon sitä tapahtuu, että ”väärää mieltä” oleva taho sivuutetaan tällaisessa kuulemisessa, ja lain perusteluun otetaan mukaan puoltavia näkemyksiä helpommin ja enemmän kuin kriittisiä näkemyksiä.

Trans-lain muutosten yhteydessä tästä kiistellään nyt harvinaisen näkyvästi, että jotkut uskovat olevansa kiistattomasti oikeassa, ja toisten olevan kiistattomasti väärässä, siinä määrin että väärässä olijoiden mielipidettä ei tarvitsisi kuunnella eikä huomioida lainkaan lain valmistelussa.

Ero demokratian ja totalitarismin välillä on lopulta melko pieni. Kyse on vain siitä, saavatko nekin äänestää, jotka ovat väärää mieltä.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000009137391.html

YLE uutisten haastattelema uskontotieteiden professori Titus Hjelm on huolissaan siitä, että ”uskontojen rooli” suomalaisessa politiikassa on tabu aihe, jota ei huomioida niin paljon kuin ehkä pitäisi hänen mielestään. (Miten? Estämällä uskontoon perustuvien näkemysten tukeminen politiikassa?)

https://yle.fi/uutiset/3-12043017/64-3-114438

Uskonnoilla on moraalisia kannanottoja. Kuten on muillakin tahoilla kuin uskonnoilla, sellaisilla kuin vaikka SETA ry. Tästä Titus Hjelm ei esitä huolta, että mikään muu ideologia kuin uskonto olisi ongelma politiikassa. Eihän oikeassa olevan tahon mielipiteestä tarvitse olla huolissaan. Ainoa huolen aihe demokratiassa on, miten saataisiin vaiennettua väärää mieltä olevat nykyistä tehokkaammin.

Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanut

Ion Mittler

Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Ion Mittler
Kirjoittanut Ion Mittler

Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.

4 1 Äänestä
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

0 Kommenttia
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit


Contact Us

0
Kommentoi ja keskustele!x