Minut on rokotettu lapsena rokotusohjelman mukaan. Työterveystarkastuksen yhteydessä hiljattain sain tuoreen jäykkäkouristusrokotteen. Otin sen täysin vapaaehtoisesti, luottaen kauan käytössä olleisiin rokotteisiin, niiden tehoon ja tarkoitukseen.

 

En ole ollut rokotteita kohtaan kriittinen aiemmin, vaikka tiedostan kyllä heränneeni pohtimaan asioita sikainfluenssarokotteiden aiheuttamien, peruuttamattomien rokotevaurioiden julkitulon jälkeen.

 

Myös kaksi Pfizerin koronarokotetta annoin pistää itseeni viime syksynä pitkällisen ja piinaavan pohdinnan jälkeen, tiedostaen riskit,jotka liittyvät ennen käyttämättömään mRNA-teknologiaan, joka otettiin hätävaltuuksien saattelemana käyttöön ilman kunnollisia tutkimuksia.

 

Oli alusta asti täysin selvää, että ryhdyin käytännössä omalla päätökselläni lääkeyhtiön koekaniiniksi. Toistaiseksi kuulun onnekkaisiin. Kohdalleni ei osunut haittavaikutuksia.

 

Siitä huolimatta – ja myös juuri siksi – kantani on selvä: Rokotuksiin painostaminen koronapassin kaltaisilla mekanismeilla ja perustuslain vastainen syrjintä on ehdottoman väärin! 

 

***

 

Koen tärkeäksi sanoa edellä olevan siksi, että sekä minua että muita kaltaisiani on leimattu rokote- ja tiedevastaisiksi tai kulkutautimyönteisiksi. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuollaiset väitteet ovat harvinaisen törkeitä, tietoista valehtelua ja härskiä leimaamista, joka on valitettavan yleistä tänä päivänä poliittisista syistä.

 

Samalla tavalla esimerkiksi Suomen perinteisen puolueettomuuspolitiikan kannattajia on leimattu halventavilla nimityksillä, kuten “suomettunut”, “putinisti” tai “r*ss*n kätyri”. Olen lopen kyllästynyt tähän demokratiassa elävien aikuisten keskusteluilmapiiriin sosiaalisessa mediassa.

 

Sattumalta osallistuin eilen poikani koulun vanhempainiltaan, jossa paikallinen somepoliisi luennoi sosiaalisesta mediasta, siellä käyttäytymisestä, sen ongelmista ja haasteista nuoria koskien. Nuorilta olen kuullut, että aiheesta on paasattu jo kyllästymiseen asti, mutta kuka opettaisi nykynuorten vanhemmille sometapoja?

 

Eikö olisi jo korkea aika oppia elämään läntisessä, vapaassa ja moniäänisessä demokratiassa heidänkin, jotka sen ylemmyyttä ja paremmuutta muuhun maailmaan nähden yleensä eniten julistavat?

 

Nimittäin, kumma kyllä, suurimmat demokratian, ihmisoikeuksien ja läntisten arvojen puolustajat tuppaavat olemaan myös niitä, joille kaikki yhden totuuden vastaiset näkemykset ovat ”putinismia”, ”salaliittoteoriaa”, ”korona- tai ilmastonmuutosdenialismia”, ”kulkutautimyönteisyyttä” ja niin edelleen.

 

Leimaaminen ja halventaminen ovat käytännössä aina pyrkimyksiä vaientaa ihminen, joka sanoo asioita, joiden tiedostaminen saattaa pelottaa tai järkyttää omaa maailmankuvaa. Yhdenlaista demokratiaan sisäänrakennettua totalitarismia ja sananvapauteen sisäänrakennettua sensuuria.

 

Aggressiivisuus on siis pohjimmiltaan pelkoon perustuvaa oman maailmankuvan suojaamista säröiltä. Se on kuin naiivia hätähuutoa, jota huudetaan sormet korvissa, tahtoen sanoa:

 

“Minä en kuuntele sinua. Minä haluan kuulua oikeassa olevaan enemmistöön, olla sosiaalisesti hyväksytty ja luottaa viranomaisiin, valtaapitäviin, poliitikkoihin, tieteilijöihin, mediaan, lääkeyhtiöiden kestitsemiin lääkäreihin, median vakioasiantuntijoihin, Ukrainan propagandaan ja Yhdysvaltoihin…”

 

***

Viimeistään viimeisimpien, hollantilaisen europarlamentaarikko Rob Roosin esiin nostamien ja Euroopan parlamentista kantautuneiden paljastusten myötä tartuntatautilain väliaikaiseksi tarkoitettu 48 a -pykälä on kumottava. Rokottomattomilla hoitajilla tulee olla oikeus työhön ja toimeentuloon. Toinen peruste on hoitajapula ja terveydenhuoltomme kantokyky.

 

Ihmisten perustuslaillista oikeutta elää ja osallistua yhteiskunnassa ei tule koronapassin kaltaisilla toimilla rajoittaa, etenkään tilanteessa, jossa minkäänlaisia kestäviä perusteluja ei ole.

 

Vaikka rokote olisi itse otettu, on täysin perusteltua seistä rintamassa perustuslain vastaista syrjintää vastaan ja tukea rokottamattomien ihmisten taistelua oikeuksiensa puolesta.

 

***

 

Yhteiskuntamme on leimaantumisen pelolla yksiääniseksi rokotettu. Kun media ei hoida tehtäväänsä, vaan valitsee vaieta, kansanedustajilla ja suuren näkyvyyden somevaikuttajilla ja vaihtoehtomedioilla on kohtuutttoman suuri vastuu. Kansanedustajat voisivat statuksensa ja arvovaltansa avulla nostaa julkiseen keskusteluun asioita, joista media ei suostu puhumaan. Samaan tapaan, kuin europarlamentaarikko Roos ja hänen kuusi muuta kollegaansa tiedotustilaisuudessa tiistaina tekivät.

 

Suomen ongelma on se, että eduskunnassammekaan kukaan ei uskalla enää puhua, paitsi muuan Ano Turtiainen, jolla ei ole muiden tapaan omien ryhmiensä paineita. Paavo Väyrynen on myös vuosien varrella uskaltanut puhua ja tehdä omia, valtiomiesmäisiä ratkaisuja. Suurin osa valitettavasti uskaltaa tarttua vain varmoihin tapauksiin, joissa riskit lankeavat jollekin muulle. Väyrysen kohtelu mediassa lienee kansanedustajille varoittava esimerkki.

 

Muutamia perussuomalaisia kansanedustajiakin on nyt twitterin perusteella näyttänyt kiinnostavan rokotekysymykset, kun europarlamentaarikko Rob Roos laittoi oman maineensa peliin ja meni heikoille jäille edeltä.

 

Suomessa vapauden liiton puheenjohtaja, perussuomalaisten entinen puheenjohtajaehdokas Ossi Tiihonen on näistä asioista puhunut alusta saakka. Tiihonen savustettiin perussuomalaisista ulos. Samoin on käynyt perussuomalaisten Nato-vastaiselle siivelle, yksi toisensa jälkeen.

 

Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanut

Kimmo Kautio

Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.

Linkki kirjoittajan omille sivuille

Kimmo Kautio
Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.

5 7 Äänet
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

1 Kommentti
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit
trackback

[…] Leimojen pelolla rokotettu yhteiskunta […]



Contact Us

1
0
Kommentoi ja keskustele!x