Venäjä on liittänyt alueisiinsa Krimin lisäksi nyt myös muita alueita Itä-Ukrainasta. Länsi vannoo jälleen kerran, että tämä ei jää tähän. Krimin kohdalla se jäi siihen vuodesta 2014 alkaen, mutta onko nyt erilainen tilanne? Panokset kovenevat, valtioiden rajojen siirtely herättää huolta vallitsevan status quon hauraudesta, että se oma valtio ei ehkä olekaan ikuinen ja koskematon, jos tällaista voi tapahtua.
Maailman poliittisessa tilanteessa on aina ollut sellainen filosofinen puute ja porsaanreikä, että emme ole aktiivisesti edistäneet juuri yhdenkään kansan oikeutta omaan itsenäiseen valtioon. Olemme tyytyneet siihen että me olemme etuoikeutettuja, meillä on jotain jota emme katso tarpeelliseksi edistää kaikille muille. Meillä hyvin, kaikki hyvin. Maailma ei toimi niinkään. Jos jollain ei ole hyvin, silloin paine väkivaltaiseen konfliktiin lähtee kasvamaan yhä uudestaan ja uudestaan.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/suomea-suuremmat-kansat-joilla-ei-ole-itsenaisyytta/
On paljon valtioiden rajoja, joita tulisikin muuttaa. Mutta ei sotimalla. Ihmiskunta ei kuitenkaan saa aikaiseksi kovin paljon mitään sotimatta. Laiskuus oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa sotimatta kostautuu siten, että välillä riidellään asein, kun argumentit loppuvat kesken, eikä puolueetonta ja aidosti päätösvaltaista tuomaria ole.
Putin toi Ukrainaa koskevan tahtotilansa julkisesti kaikkien tietoon varsin selvästi 15 kuukautta sitten, heinäkuussa 2021. Sen verran selvästi, että katsoin silloin aiheelliseksi ennakoida blogissani, että 12 kk sisällä Ukrainasta anneksoidaan kolmasosa. Ei anneksoitu kolmasosaa, vaan kuudesosa, eikä 12 kk riittänyt vaan siihen meni 15 kuukautta.
Venäläinen projekti ei muutoinkaan sujunut niin sulassa yleis-venäläisten kansojen sovussa kuin Putin kuvitteli, esittäessään tulevia enteilevää puhettaan heinäkuussa 2021. Kansanäänestysten tuloksia jouduttiin varmistelemaan ihan tosissaan, että tulos on varmasti oikea. Ennen sotaa (ja ilman sotaa) tilanne näytti ehkä toiselta Kremlin suunnasta katsottuna.
Myös Valko-Venäjä on edelleen yhtä itsenäinen kuin viime vuonna, valtioliitto Venäjän kanssa ei juurikaan syventynyt viime talvena. Lukashenka tosin takasi itselleen 10 vuotta lisäaikaa diktaattorina, anteeksi presidenttinä, joten ehkä siinä pelattiin vain aikalisä sotaisan maailmantilanteen ylitse.
Edelleenkään ei ole varmaa, että sotiminen on ratkaisu tähän sotaan. Se on yhtä epävarmaa kuin oli ennen sotaa. Asia selviää ilmeisesti vain sotimalla.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanutIon Mittler
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut Ion Mittler
Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.
