Italian vaalitulos tietää oikeistolaisempia aikoja Euroopan Unionin eteläisellä reunalla. Uutta pääministeriä Giorgia Melonia kuvaillaan suomen vasemmistolaisessa mediassa “äärioikeistolaiseksi”. Hänen lausunnoissaan ja vaalilupauksissaan on paljon oikeistolaisia painotuksia, mutta henkilönä hän on paljon liberaalimpi kuin hänen poliittinen retoriikkansa antaa ymmärtää.
https://yle.fi/uutiset/3-12638294
Giorgia Meloni profiloi itsensä “vanhoillisten perhearvojen” puolustajaksi, ja YLE luonnehtii häntä “arvokonservatiiviksi”. Luvassa saattaa kyllä olla politiikkaa, joka tukee perinteisiä perhearvoja aiempaa vahvemmin, mutta henkilönä Giorgia Meloni ei siihen osallistu kovin suurella dogmaattisella kiivaudella. Hän on avoliitossa elävä perheenäiti, eli se siitä arvokonservatiivisuudesta. Arvokonservatiivit solmivat avioliiton, ja avioliitto on “vanhoillisten perhearvojen” keskeinen käsite. Sen käsitteen, jota Giorgia Meloni edustaa poliittisessa retoriikassaan, mutta ei henkilökohtaisessa elämässään.
Kauniiden puheiden ja käytännön tekojen välinen ristiriita ei lopu Giorgia Melonin henkilökohtaiseen elämään, vaan sitä tulee riittämään jonkun verran myös politiikkaan. Meloni sanoo olevansa “kriittinen aborttia kohtaan”, mutta ei kuitenkaan aio edistää mitään lainsäädäntöä, joka tekisi abortista kielletympää tai hankalampaa kuin nykyään. Tällaiseen retoriikkaan olemme tottuneet Suomessakin: vasemmistolaiset puolueet ovat kilvan “erittäin kriittisiä” kaikille rahan lahjoituspyynnöille, joita Bryssel kulloinkin ehdottaa, mutta eduskunnan salissa äänestetään silti aina Kyllä. Puheet ja teot eivät kohtaa toisiaan. Kuulostaa ihan politiikalta.
Meloni sanoo olevansa “kristitty”. Kukapa ei olisi? Kun huomioidaan ristiriita hänen poliittisesti edustamansa “arvokonservatiivisuuden” ja hänen henkilökohtaisen elämäntapansa välillä, tästä konseptista tulee spontaanisti mieleen Ano Turtiainen, joka käyttää myös nykyään korostetusti kristillistä retoriikkaa, kosiskellen uskovaisten ääniä tulevissa vaaleissa. Siitä huolimatta, että Turtiainen ei tiettävästi ole uskovainen, vaan jatkuva Raamatun siteeraaminen Twitterissä on motiiveiltaan puhtaasti poliittista.
Giorgia Meloni on tervetullut tuulahdus äärivasemmistolaisen ajattelun kyllästämään eurooppalaiseen politiikkaan, mutta kuvitelma siitä, että hän edustaisi yksityishenkilönä kaikkea sitä “arvokonservatiivisuutta”, johon hänen vaalikampanjansa perustui, lienee perusteeton. Menestyvää politiikkaa tehdään rakentamalla vahva henkilöbrändi, jossa on kansaa miellyttäviä ominaisuuksia. Poliitikon ei aina tarvitse olla oikeasti brändinsä näköinen, omassa yksityiselämässään. Kansalle myydään henkilöbrändejä, ei oikeita ihmisiä.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanutIon Mittler
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut Ion Mittler
Vapauden Liitto, ehdolla ek-vaaleissa 2023, Uudenmaan vaalipiiri, ehdokasnumero 461. Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.
Melonilla on myös erittäin kyseenalaisia suhteita mm. Bill ja Melinda Gatesiin. Ettei vaan löydy vielä WEF kytkyäkin… mitä jos kyseessä onkin kaksilla rattailla ajava uusi PM, joka laitettiin rauhoittamaan kuohuvaa italiaa, ettei eliitti kadota otetta tästä EUn ihanne valtiosta…. no – koitan ottaa foliopipon pois päästä
On valitettavan yleistä ja todennäköistä, että jos joku tavallinen naapurin tyttö tai poika nousee raketin lailla pääministeriksi, se ei onnistu pelkällä tuurilla ja taidolla, vaan siinä on Berlusconin tms. rahaa paljon pelissä, ja kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Silti siinä on jonkun verran eroa, minkä taustaryhmän edustaja voittaa vaalit. On niillä ainakin jotain eroja politiikassa jota toteuttavat käytännössä.
Ajatus siitä, että aidosti vilpitön kansan edun ajaja voittaisi yhtäkään vaalia koskaan missään, on valitettavan naiivi ja epätodennäköinen. Isolla rahalla toteutettu vaalimainonta antaa niin ratkaisevan edun aina jollekin rikkaan eliitin suosikille, että vilpitön kansan mies ei koskaan saa aitoa ja tasapuolista mahdollisuutta vaaleissa. Loppuu mainosrahat kesken, ja mainonnan kautta tuotettu tunnettuus ratkaisee vaalimenestyksen.