Kun kuuntelee ministeriaitioista julistuksia, joiden mukaan olemme sodassa Venäjää vastaan ja lukee sosiaalisesta mediasta kannanottoja, että lännen tulisi valmistautua sotimaan Venäjää vastaan (tarkoittaisi 3. maailmansotaa) ja muuta hullua, niin on melko epätodellinen olo.
Realistisen koulukunnan katoaminen suomalaisesta politiikasta lähes täysin on äärimmäisen hälyttävää ja pelottavaa havaita. Paavo Väyrynen on edustanut viime kuukausien aikana tätä koulukuntaa lähes yksin, muutamien harvojen ja valittujen kanssa.
Eduskuntapuolueet ja niiden edustajat lähestulkoon äärivasemmalta äärioikealle ovat joitakin viisaita yksilöitä lukuun ottamatta tulleet samaksi idealistiseksi massaksi, jossa kaikki vouhkaavat joitakin abstrakteja ”länsimaisia arvoja”, joiden puolesta voi ilmeisesti polttaa vaikka koko Euroopan maan tasalle.
Miettikää hetki: Kaikki tämä kauheus siksi, että joku maa saisi vapautensa liittyä kylmän sodan reliikkiin sotilasliittoon. Ihanko oikeasti?
Ei tämä kaikki ole ollenkaan nähdyn arvoista.
Tulisi tehdä vakava yritys rauhan palauttamiseksi Eurooppaan. Se on tärkeämpää, kuin mikään muu.
Suomen tulisi toimia aloitteellisena rauhanvälittäjänä ja Pohjolan tehdä tarjous josta Putin ei kieltäydy. Esitin tätä 17.3. Puheenvuorossa kirjoituksessani Pohjolan status quo Ukrainan tueksi?
Kansalaiset jatkakoon päätöntä someraivoaan. Valtiomiesten tärkein tehtävä olisi nyt laittaa piste sotimiselle. Viisauden tiellä, ei voiman.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanutKimmo Kautio
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.