Eilen Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin mielenosoitus, joka vaati pääministeri Sanna Marinin ja hallituksen eroa ja protestoi muun muassa korkeita sähkön hintoja ja Etelä-Eurooppaan rahan pumppaamista vastaan. Paikalle vaivaantui noin viisisataa kansalaista.

Kontrasti on valtava siihen nähden, millaisen someraivon ja erovaatimusten myrskyn Marinin biletyskohu sai aikaan ja miten paljon sähkön hintakin tällä hetkellä kansalaisia puhuttaa. Esimerkiksi addressit.com -palvelussa Vaadimme pääministeri Sanna Marinin eroa -addressin on allekirjoittanut reilut 23 000 suomalaista.

”Emme luota pääministerin arviointikykyyn johtaa Suomea näin kriittisessä tilanteessa (Venäjä-suhde, NATO-jäsenyyshakemuksen epävarmuudet, kasvava inflaatio, sote- ja energiakriisi)”, addressi toteaa.

Suomalainen siis purnaa ja jupisee joko itsekseen tai sosiaalisessa mediassa ja allekirjoittelee joutavia addresseja, mutta ei lähde kaduille, ei sitten millään.

***

Suomessa mielenosoittaminen näyttääkin toimivan vain tietynlaisilla tavoilla tai teemoilla. Suuria mielenosoituksia, joilla näytetään selvästi poliittista väriä, ei synny ilman ammattimaista organisointia ja jäsenistön mobilisointia esimerkiksi puolueiden, AY-liikkeen tai vaikkapa Maataloustuottajain keskusjärjestön (MTK) toimesta.

Jos tällä hetkellä ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi Keski-Euroopan maanviljelijöiden mittaviin traktoriprotesteihin ei ole Suomesta liittynyt kukaan, syy on varsin ilmeinen. MTK on keskustan miehittämä ja keskusta istuu hallituksessa. Mikäli keskusta olisi oppositiossa, traktorit olisi jo katukuvassa nähty.

Entä miksi pienituloiset eivät lähde barrikadeille purnaamaan palkkansa riittämättömyyttä inflaation kourissa, kun sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto istuvat hallituksessa? Koska kukaan puoluekirjapaikalla ammattiliittojen kampaviineripöydissä istuvista pönöttäjistä ei lähde nokkimaan omaa hallitusvastuussa olevaa puoluettaan, koska asia saatetaan muistaa seuraavassa liittokokouksessa ja viineripaikka annetaankin jollekin uskollisemmalle puoluejyrälle.

Kuvitteleeko joku, että ahtaalle ajetut maanviljelijät tai laskujensa alle nääntyvät pienituloiset lähtisivät keskenään spontaanisti Helsingin kaduille? Kuka hirttosilmukka kaulassa uurastavista maajusseista ottaisi asiakseen organisoida protestin?

***

Ilman ammattimaisesti organisoitua toimintaa ei Suomessa kovin kummoisia kansanjoukkoja mobilisoida. Surullisinta seurattavaa tässä rakenteellisen ja institutionaalisen korruption luvatussa maassa on se, että keskusta saa hallitusvastuussa kurittaa maaseutua ja työväenpuolueet duunareita ja uhrit vain tekevät teloittajilleen kunniaa.

On toki hyvä asia ja tietyllä tapaa yhteiskunnan vakauden merkki, että astaloilla ja polttopulloilla ei hosuta menemään pitkin Helsingin katuja joka asiasta. Kolikon kääntöpuoli tässä suomalaisessa vässykkämäisessä mielenosoituskulttuurissakin kuitenkin on.

Jos kansa ei lähde spontaanisti kaduille edes asiassa, josta joka toinen jupisee itsekseen, kourallisen ihmisiä kokoamaan onnistuva mielenosoitus saattaa saada asian kannatuksen näyttämään marginaalisemmalta, kuin se todellisuudessa on.

Oikeus osoittaa mieltään rauhanomaisesti ja muita kanssakansalaisia häiritsemättä ja vahingoittamatta kuuluu ehdottomasti demokratiaan ja on upeaa, että löytyy ihmisiä, jotka käyttävät aikaansa ja vaivojaan yhteiseksi eduksi järjestäen tapahtumia, joihin kansalainen voi vain tulla paikalle antamaan tukensa asialle.

Kuvituskuva: Pexels free photos

Kimmo Kautio
Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.

4.6 5 Äänet
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

1 Kommentti
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit
Sakari Heikkinen
Sakari Heikkinen
20 päivää sitten

Me ollaan slaaveja suurelta osalta. Pelätään tuoda esille omia ajatuksia. Täytyy tapahtua todella rankkaa että suomalainen lähtee kadulle,, sitten kun lähtee niin on piru merrassa.

Contact Us

1
0
Kommentoi ja keskustele!x