Business Finlandin sivuilta löytyy skenaario otsikolla Jakautuneen maailman valtapeli, jonka mukaan Kiina nousee ilmastojohtajaksi, kauppasota kiihtyy ja maailma jakautuu kahteen digitaaliseen blokkiin ja kauppa-alueeseen. On selvää, että sota Ukrainassa – Kiinan ja Venäjän käydessä käsikynkkää – on kiihdyttänyt tämän skenaarion mukaista kehitystä. Skenaarion kohdassa vaikutukset Suomeen todetaan:

”Pienen maan vaikutusmahdollisuudet kaupankäynnin ehtoihin vähenevät suurvaltojen välisten jännitteiden lisääntyessä. Suomen paine valita puolensa kasvaa. Suomella on kuitenkin kyvykkyyttä ja mahdollisuuksia toimia suurvaltojen välissä ja käydä kauppaa molempien alueiden kanssa. Toimintaympäristössä vaanii kuitenkin riski uusille pakotteille ja olosuhteet ovat hyvin epävarmat. Parhaiten pärjäävät yritykset, joiden tuotteilla on kysyntää Aasian markkinoilla. Erityisesti uusiutuvaan energiaan ja biotalouteen liittyville innovaatioille riittää kysyntää.”

Kyvykkyydestä voidaan tässä hetkessä olla montaa mieltä, kun katsoo valtionjohtomme päätöntä ja pelokasta poukkoilua. Harvassa ovat olleet ne, jotka ovat ymmärtäneet, että paine puolten valitsemiseksi olisi juuri nyt pitänyt kestää sitä tekemättä.

***

 

Kiinan talouskasvu ylitti vuonna 2021 jälleen ennusteet. Se ei myöskään vaaranna omaa talouttaan Venäjän takia. Monilla talousmittareilla Kiina on ohittanut tai ohittamassa Yhdysvallat. Yhdysvallat on kuitenkin säilyttänyt vielä maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän hallinnan, varantovaluutan edun ja siten vallan pakotepolitiikasta. Ja se, joka hallitsee pakotteita, hallitsee maailmaa.

Kiina on vuodesta 2015 lähtien kehittänyt vaihtoehtoista globaalia rahoitusjärjestelmäänsä CIPS:iä vaihtoehdoksi pankkien väliselle SWIFT-maksujärjestelmälle. Kiinalla on myös vakaa valuutta ja dollarihegemonia on maailmalla hiljalleen murenemassa. Esimerkiksi Saudi-Arabia on nyt suunnitellut hinnoittelevansa Kiinaan myytävän öljyn yuaneissa. Venäjän vaatiessa energiamaksuja ruplissa se löi oman lusikkansa soppaan. Samaan aikaan Yhdysvaltoja heikentää myös talouden digitalisaatio, jossa Kiina ja Venäjä ovat etulinjassa.

Raaka-aineiden hinnoittelu dollareissa on elintärkeää dollarin asemalle maailman reservivaluuttana. Asema reservivaluuttana puolestaan on tärkeä, ettei Yhdysvaltain laaja setelirahoitusohjelma ja valtava julkisten menojen alijäämä käy sitä kummittelemaan. Kiinalla ei tällaisia ongelmia ole. Jos Kiinan rahoitusjärjestelmä ottaa vallan ja yhä useammat pankit siirtyvät käyttämään CIPS:iä SWIFTin sijaan, Yhdysvalloille jää luu käteen.

***

 

Muun muassa näistä syistä Yhdysvallat on ollut valmis rahoittamaan Ukrainaa avokätisesti ja sotimaan nyt Venäjää vastaan viimeiseen ukrainalaiseen. Se ajattelee, että Kiina on pysäytettävä ja Venäjä Ukrainaa hyväksikäyttäen on vain välipysäkki. Yhdysvallat on lietsonut sotaa määrätietoisesti vuoden 2014 tapahtumista lähtien. Olen avannut näitä kehityskulkuja blogissani ”Mikä on johtanut Ukrainan sotaan?”.

Ukrainan Presidentti Volodymyr Zelenskyi toimii tässä maailmanpolitiikan näytelmässä sätkynukkena, joka teki mitä toivottiin: Lähti kokeilemaan onneaan Venäjää vastaan sen sijaan, että olisi valinnut suomalaisesta turvallisuuspolitiikasta tutun ja viisaan, puolueettomuuden tien, jolla tältäkin sodalta olisi voitu välttyä.

Ukrainassa käydään nyt suurta moraalista sijaissotaa, jossa suuri paha on hyökännyt pienen ja viattoman kimppuun. Tämän moraalisen sijaissodan tarkoituksena on padota Kiinan ja Venäjän vaikutusvallan nousua vedoten arvoihin. Käynnissä on olevinaan hyvän ja pahan taistelu, jossa kaikkien tulisi Yhdysvaltojen mielestä asettua hyvän puolelle; moraalisesti oikealle puolelle historiaa, toisin sanoen Yhdysvaltain etupiiriin.

Eurooppalaiset ja suomalaiset päättäjät, nämä suuret liberaalit moraalisaarnaajat, kauhistelevat sodan kauheuksia ja toistelevat lauseita, kuten ”Ukrainalla on oikeus”. Moraaliset argumentit ovat tietysti vaaleanpunaisen söpöjä ja oikein, mutta niiden toistelijoille on varattu tässä pelissä vain hyödyllisten idioottien roolit moraalisen sijaissodan tukijoina.

He ajavat omien maidensa taloudet nyt täysillä päin seinää, ajavat omat maansa ja koko Euroopan taantuvan talousblokin puolelle – kenties väärälle puolelle rautaesirippua – vain pönkittääkseen Yhdysvaltojen epätoivoista taistelua määräävästä asemasta maailmassa. Seurauksena Euroopan unioni ja eurovaluutta ovat energiakriisin ja taloudellisen katastrofin partaalla ja EU:n ja erityisesti euron jäsenmaat korviaan myöten velkaorjuutettuina vailla tietoakaan paremmasta huomisesta tältä osin.

Yhdysvalloilla on nyt kiire kilpailussa aikaa vastaan. Se haluaa varmasti yrittää estää maailman maita maksamasta energiasta ruplissa tai yuaneissa tai ottamasta käyttöön CIPS:iä. Sijaissotien listalla seuraavana on Taiwan, jota presidentti Joe Biden on vannonut Yhdysvaltain puolustavan, mikäli Kiina sinne hyökkää. Provosointi on ollut täydessä käynnissä.

 

Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Ensinnäkin meidän olisi vakavasti pohdittava, mihin suuntaan maailma on nyt kehittymässä. Kuten edellä todettua, Kiina on ohittanut tai ohittamassa Yhdysvallat taloudellisin mittarein. Edellä kuvaamani seikat tietävät suurvaltojen valtataistelun jatkumista pitkään.

Pitkäaikainen ulkopoliittinen linjamme on ollut pitäytyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, mutta juuri nyt, kun ne ovat kärjistymässä, olemme rynnimässä tekemään etupiirivalintaamme kovalla kiireellä. Tällaisessa toiminnassa ei ole mitään järkeä, mutta juuri nyt ajattelevienkin poliitikkojemme järjen sumentaa patologinen r****viha ja joillakin ikiaikainen – ja voisiko sanoa varsin kieroutunut – rakkaus sotilasliitto Natoon, jotka estävät nyt näkemästä mitään järkevästi. Loput seuraavat perässä putinistin leimaa peläten.

Business Finlandin edellä mainitun skenaarion mukaan maamme toimintaympäristössä ”vaanii riski uusille pakotteille ja olosuhteet ovat hyvin epävarmat”. Nämä riskit ovat jo realisoituneet Ukrainan sodan seurauksena eivätkä ne poistu Nato-jäsenyydellä, mitä jotkut ovat tarjonneet lääkkeeksi toimintaympäristön vakauttamiseen. Pakotteisiin osallistumisessakin kyse on kuitenkin aina poliittisista valinnoista ja vaihtoehdoista, joita liberaalit, hyödylliset idioottimme eivät halua tunnustaa olevan olemassakaan.

EU-jäsenyytemme painostaa meitä liittymään mukaan kaikkiin mahdollisiin pakoterintamiin, joilla voimme itseämme jalkaan ampua ja eurojäsenyys käytännössä pakottaa osallistumaan muiden euromaiden eteemme kaatuvien taloudellisten ongelmien korjaamiseen elvytyspakettien kautta, koska euron hallitsemattoman kaatumisen seuraukset halutaan tietysti välttää. Nato-jäsenyys vain lisää vastaavaa painetta toimia lampaana laumassa, mikä kaventaa ulkopoliittista liikkumatilaamme entisestään.

Business Finlandin skenaarion arvion mukaan jakautuneessa maailmassa ”EU:n sisämarkkina hiipuu ja Suomen vienti vetää yhä enemmän Aasiaan”. Venäjästä riippuu tällöin paljon, muun muassa Aasiasta Suomeen suuntautuvan matkailun ja Finnairin tulevaisuus.

Kiinan ollessa aivan näillä näppäimillä maailman johtava talousmahti ja naapurimme Venäjän kulkiessa käsikynkkää sen kanssa, näyttää siltä, että talouden aurinko saattaakin nousta tulevaisuudessa idästä.

Halpahintaisen ja kaksinaismoralistisen arvohapatuksen säestämä takertuminen kynsin ja hampain auringonlaskun länteen voi olla takertumista menneisyyden haaveisiin. Maailmaa, jossa Euroopan unioni on kukoistava talousalue ja Suomi siitä taloudellisesti hyötyvä, onnellinen arvoyhteisön jäsen, ei ole olemassa, kuin päiväunissa.

Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanut

Kimmo Kautio

Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kimmo Kautio
Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.

5 1 Äänestä
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

0 Kommenttia
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit

Contact Us

0
Kommentoi ja keskustele!x