Perussuomalaiset on tänään julkaissut uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmansa, jota se toivoo edistävänsä Suomen linjaksi lähitulevaisuudessa. Suomen linjan ohjailemiseen tarvitaan toki useiden suurten puolueiden yhteistä tahtotilaa.
https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2022/08/UlTurPoWeb.pdf
Perussuomalaiset lähtee ohjelmassaan siitä olettamuksesta, että Suomen NATO-jäsenyys tulee toteutumaan. Ohjelmassa ei tuoda esille vaihtoehtoista “suunnitelma B:tä”, jos tämä varmaksi oletettu skenaario ei toteutuisikaan. Suomi ei ole vielä NATOn jäsen, ja jäsenyys olisi mahdollista saavuttaa vain Putinin kanssa hyvissä väleissä olevan Erdoganin myötävaikutuksella. Tältä osin Perussuomalaisten ohjelma roikkuu hieman tyhjän päällä, optimismin ja uskon varassa, ja jää epäselväksi, mitä sitten pitäisi ajatella tai tehdä, jos Suomen NATO-jäsenyys ei toteudukaan.
Perussuomalaisten ohjelman mukaan yritykset integroida Venäjä Euroopan turvallisuusjärjestelmään ovat epäonnistuneet täysin. Siltä näyttää kyllä, mutta eri asia on, onko Venäjää edes yritetty integroida Euroopan turvallisuusjärjestelmään. Menetelmänä on ollut NATOn laajentaminen kohti itää, eli Euroopan turvallisuusjärjestelmän vahvistaminen Venäjän lähialueilla. Se ei ole varsinaisesti Venäjän “integroimista” Euroopan turvallisuusjärjestelmään. NATO-jäsenyyttä Venäjä on haaveillut pari kertaa historian aikana, vuosina 1954 ja 2000, mutta kummallakin kerralla länsi sanoi kiitos ei.
https://www.theguardian.com/world/2001/jun/17/russia.iantraynor
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008381812.html
Perussuomalaisten ohjelma luonnehtii Venäjää ja Kiinaa autoritaarisiksi valtioiksi. Tämä on totta, ja erityisesti Kiinan kohdalla suorastaan kohtalon kysymys globaalille demokratialle, mutta olisi virhe jättää osoittamatta huolta myös länsimaiden tukemien autoritaaristen valtioiden vaikutusvaltaa kohtaan, sellaisten kuten esimerkiksi Saudi-Arabia. Nekin ovat ongelma globaalille demokratian kehittymiselle. Tai jos sanotaan asia ihan suoraan, niin ongelma on siinä että mikään taho maailmasa ei edes yritä vakavissaan edistää demokratiaa oikein missään päin maailmaa. Paitsi niissä valikoiduissa tilanteissa, joihin liittyy myös länsimaisia taloudellisia intressejä, kuten Venezuelassa. Siksi demokratia ei kehity juuri missään.
Perussuomalaiset mainitsee ohjelmassaan, että autoritaariset maat eivät noudata ihmisoikeuksia yhtä tunnollisesti kuin länsi. Tämäkin lienee totta isossa kuvassa, mutta jos ollaan yhtään tarkempia tarkastelussa, niin myöskään länsi ei noudata ihmisoikeuksia tunnollisesti. Tästä esimerkkeinä voisi mainita mm. Guantanamo Bayn vankileirin, jossa ihmisoikeudet eivät ole juurikaan voimassa, CIA:n salaiset kidutusleirit Itä-Euroopassa, sekä länsimaisen koalition sotarikokset Afghanistanissa, jotka ovat toki määrältään laskettavissa muutaman ihmisen sormilla, mutta jokainen yksittäinen tapaus oli silti varsin ronskia toimintaa, ja länsimaisen liittouman systemaattisen rankaisemattomuuden sateenvarjon suojeluksessa.
Perussuomalaisten julistuksen mukaan Suomen on otettava nykyistä aktiivisempi rooli EU:ssa ja YK:ssa. Varsinkin YK:n kohdalla ainoa oikea ratkaisu saattaisi pikemminkin olla koko organisaation hylkääminen, koska autoritaaristen maiden edustajien keskustelu ja äänestäminen ei voi koskaan johtaa demokratian edistämiseen. Ainoa tehokas vaihtoehto ottaa uusi vaihde demokratian edistämisessä globaalisti olisi se, että demokraattiset maat lopettavat loputtoman ja hyödyttömän puuhastelun autoritaaristen maiden äänestyspäätösten ja veto-oikeuksien alaisena, ja perustavat demokraattisten maiden yhteisön, joka edistää demokratiaa siksi, että sen jäsenet ovat aidosti sitoutuneet puoltamaan sellaista kehitystä. Myös EU:ssa on havaittavissa niin voimakasta liikehdintää liittovaltio-kehityksen edistämiseksi, että on aiheellista pitää keskustelussa esillä myös sitä vaihtoehtoa, että EU-jäsenyys ei ole jatkossa mahdollinen tai ainakaan turvallinen vaihtoehto Suomelle säilyä itsenäisenä valtiona, kansana ja kulttuurina.
Globaalissa ilmastopolitiikassa Perussuomalaiset suosittelee korkeaksi prioriteetiksi mm. väestöräjähdyksen hillintää. Jokainen ihminen kuluttaa luonnonvaroja, joten väestöräjähdys on itsestäänselvästi ihmiskunnan erityinen ongelma, jonka yläpuolella ei ole montaakaan vielä suurempaa ja tärkeämpää ongelmaa. Silti kansainvälinen keskustelu pyörii toisarvoisissa aiheissa, ja jättää globaalin väestöräjähdyksen torjumisen hyvin vähälle huomiolle.
Perussuomalaiset suosittelee, että Suomi siirtyy ulkopolitiikassaan lähemmäs Baltian maiden linjaa. Baltian maiden perinteinen linja on ollut kuin kiukutteleva lapsi, joka heittelee kiviä kohti isoa körmyä (Venäjää) siinä luottamuksessa, että isoveli (USA) kyllä suojelee jos körmy suuttuu. Baltian maiden ulkopoliittinen linja on ollut täysin lapsellista retoriikaltaan, mikä ilmenee siitä että tuo mainittu isoveli USA ei ole liittynyt mukaan samaan retoriikkan, vaan on tyypillisesti suhtautunut asioihin pehmeämmällä poliittisella realismilla. Baltian maat eivät ole mielekäs esikuva Suomen ulkopolitiikalle nyt eikä jatkossakaan, kävipä NATO-jäsenyydelle miten tahansa. USA:n ulkopolitiikasta poikkeaminen baltialaiseen tyyliin olisi Suomen kaltaiselle pienelle maalle ongelmallista ja hyödytöntä. Ei isoveli tanssi pikkuveljen pillin mukaan, vaikka kuinka kiukuttelisi.
Perussuomalaisten ohjelman mukaan USA on länsimaista tällä hetkellä ainoa, jolla on kykyä nopeaan sotilaalliseen toimintaan “sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen olemassaolon puolustamiseksi”. Tämä Sauli Niinistön tyylille uskollinen tapa sanoa asia on kaunisteleva. USA ei puolusta “sääntöperusteista maailmanjärjestystä”, vaan omia etujaan kaikkialla maailmassa. Sekä toki omien liittolaistensa ja kumppaniensa etuja, mutta sen kutsuminen “sääntöpohjaiseksi maailmanjärjestykseksi” olisi älyllisesti epärehellistä. Sitä se ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan ennustettavassa lähitulevaisuudessa.
Perussuomalaiset ei kannata määräenemmistöön perustuvien päätösten käyttöönottoa EU:n yhteisessä ulkopolitiikassa. Mutta ei pysty myöskään estämään sitä. Ohjelman mukaan Suomen on tuettava pyrkimystä muodostaa länsimaiden yhteinen rintama Kiinaa vastaan. Ainoa realistinen mahdollisuus sellaisen rintaman muodostamiseksi olisi se, että länsimaat laajasti kotiuttavat kaiken tuotannon pois Kiinasta. Siitä olisi kyse myös Suomen kohdalla. Kaikki sitä vähempi on hyödytöntä puuhastelua, ja pitää Kiinan määräävässä asemassa. Kenen valmistamia tuotteita myyt kaupoissa, sen lauluja laulat.
Kehitysavun ja maahanmuuton osalta Perussuomalaisten linjaukset ovat kannatettavia, mutta valitettavan epäsuosittuja monien muiden puolueiden taholla. Maanpuolustus-tahtoa ja asevelvollisuutta haastavat tulevaisuudessa Perussuomalaisten mukaan maahanmuutto, yleinen arvomaailman sirpaloituminen, polarisoituminen ja maailmankansalaisuus-ajattelu. Tämä ongelma ei ole vähäinen, varsinkaan arvomaailman polarisoitumisen osalta, mutta on myös hyvin vähän mitä sille asialle voi tehdä. Uhraisitko henkesi wokervasemmistolaisen Bryssel-johtoisen valvonta-yhteiskunnan puolesta? Sitä kysymystä tulevat sukupolvet saattavat joutua pohtimaan aikanaan.
Tämän kirjoituksen Vastavuoro -palstalle on kirjoittanut
Ion Mittler
Vastavuoro-kirjoitukset edustavat ainoastaan kirjoittajiensa näkemyksiä.
Kirjoittanut Ion Mittler
Moniulotteisen demokratian puolestapuhuja.
