Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen ottaa jälleen blogissaan terävästi kantaa. Hän ihmettelee, miksi Nato-hakemusta pyritään nyt kiirehtimään:

”Aluksi sanottiin, että mahdollisesta jäsenyydestä päätettäisiin vasta Venäjän käynnistämän sodan päätyttyä. Erityisesti korostettiin sitä, ettei Suomen tule omalla toiminnallaan kärjistää tilannetta eikä lisätä riskiä suursodan syttymiseen.

Viime viikkoina äänet kelloissa ovat muuttuneet. Nyt puhutaan siitä, että päätös olisi tehtävä ”kevään kuluessa” tai ”ennen kesää”. Lisäksi puhutaan lyhyestä ”aikaikkunasta”, joka juuri nyt on avautunut.”

Väyrysen mukaan Naton kesäkuun huippukokouksella ei ole mitään merkitystä Suomen Nato-jäsenhakemusta ajatellen. Hänen mukaansa Nato-maissa saatetaan pikemminkin ajatella niin, että Suomen hakemus nyt saattaisi haitata rauhan palauttamista Ukrainaan.

Väyrynen kirjoittaa, että ensinnäkin kiirehtimisessä on kyse tilannearviosta ja tulevaisuudenkuvasta, jossa maailma jakautuu kahtia demokratioihin ja autoritäärisiin valtioihin ja Suomen olisi valittava, kummalla puolella ”rautaesirippua” se seisoo:

Monet Nato-jäsenyyden kannattajat ilmeisesti pelkäävät, että tämä tilannearvio osoittautuu virheelliseksi siinä vaiheessa, kun Ukrainassa saadaan aikaan tulitauko ja kun neuvottelut poliittisesta ratkaisusta käynnistyvät.

Väyrynen kirjoittaa, että vaikeuksista huolimatta Venäjän, EU:n ja EU-maiden välille syntyy väkisinkin yhteistyötä ja toisaalta EU-maiden kesken ja niiden sisällä syntyy vielä suuria erimielisyyksiä muun muassa uusista tukipaketeista.

Toisen syyn kiirehtiä Väyrynen arvioi liittyvän yleisen mielipiteen kehitykseen:

Suomalaisten kannatus Suomen Nato-jäsenyydelle säilyy vahvana niin kauan, kun sota jatkuu ja kun suomalaisten olohuoneisiin välittyy kuvaa sodan tuhoista ja myös siviiliväestön – varsinkin lasten ja naisten – kärsimyksistä.

Kun sotatoimet laantuvat, sodan aiheuttamat pelot väistyvät.

Väyrysen mukaan päätöksenteon kiirehtimiseen liittyy vakavia ongelmia kansanvallan ja perustuslain näkökulmasta. Hän näkee, että päätöksenteossa ollaan mahdollisesti menossa prosessiin, jossa vastuusuhteet eivät ole selvät:

”Jos tämä prosessi toteutuisi, syntyisi tilanne, jossa kaikki olisivat vastuussa ja samalla ei kukaan.”


Kommentti:

Valitettavasti Paavo Väyrynen on niitä harvoja valtiomieskaliiberin poliitikkoja koko maassa, jotka ovat tilanteen tasalla.

Kuten tiedämme, kaikki istuvat kansanedustajat, jotka eivät ole eläköitymässä tai muuten valmiita jättämään politiikkaa taakseen, haluavat uusia paikkansa. Suuria päätöksiä ei haluta tehdä vähän ennen vaaleja. Siitä kuuluisasta ”hillotolpasta” muodostuu siis nyt suuri uhka rauhalliselle, järkevälle ja punnitulle päätöksenteolle.

Nato-jäsenyyttä puoltavan kantansa nyt kovaan ääneen julistaneet kansanedustajat ottavat ison riskin isoista puolueista keskustassa, perussuomalaisissa ja demareissa, joissa äänestäjien näkemykset jakautunevat rajusti.

Näissä puolueissa lienee edustajia, jotka eivät myöskään missään nimessä halua 2023 eduskuntavaaleista Nato-vaaleja, joten heidän intressinsä on runnoa päätös läpi nyt, jotta asia ehtisi häipyä massojen ja tottumusäänestäjien poliittisesta muistista ennen vaaleja.

Kolikon kääntöpuoli on, kuten Väyrynenkin kirjoituksessaan toteaa, että sääntöjään ja ohjelmiaan vastaan nyt kääntyvät puolueet ja kansanedustajat aiheuttavat kaikissa puolueissa suuttumusta ja hajaannusta.

Olivat eduskuntavaalit 2023 sitten Nato-vaalit tai jo tehdyn Nato-päätöksen protestivaalit, niin parasta lienee se, uusille naamoille vanhoissa puolueissa ja jopa kokonaan uusille puolueille saattaa aueta yllättävästi elintilaa.

Pian nähdään toden teolla, kumpi painaa kansanedustajien vaakakupeissa enemmän: Vastuu isänmaalle vai oma etu.

Kuva: Arto Alanenpää

https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.en

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: