Nato, etupiiriajattelu ja kurkistus kulissien taakse

Nato perustettiin Neuvostoliittoa vastaan. Varsovan liiton lakattua olemasta ja Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta, se jatkoi vastaan oloaan ja laajenemistaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatkeena.

Nato-jäsenyyden kannattajat toistelevat sinnikkäästi, että etupiiriajattelun aika on ohi. Fakta kuitenkin on, että Nato on Yhdysvaltain etupiiriä, jota se haluaa laajentaa. Jos se ei sitä haluaisi, se ei julistaisi avoimien ovien politiikkaa tilanteessa, jossa se on eurooppalaisen konfliktin juurisyy. Turvallisuutta edistävää logiikkaa tästä on vaikeaa löytää.

Yhdysvalloilla on Wikipedian mukaan yli 700 tukikohtaa 132 maassa, kaikilla mantereilla – pois lukien Etelämanner – ja maa on ollut sodissa käytännössä koko historiansa. Eikö tuollainen määrä tukikohtia kaikilla mantereilla kuulosta enemmän pyrkimykseltä hallita maailmaa, kuin puolustautua?

Kauppa- ja liittosuhteita seuraa politiikka. Katsotaan vaikka EU:n kehitystä hiili- ja teräsyhteisöstä liittovaltion porteille. Kaikki alkoi viattomasti kaupasta. Huvittavinta on, että Suomen valmistellessa EEC-jäsenyyttä 70-luvulla nimenomaan Moskovasta varoiteltiin, että poliittiset sitoumukset seuraavat vapaakauppaa ja vaarantavat Suomen puolueettomuuden.

Näinhän tässä juuri on käynyt. Lisäksi EEC-sitoumus on johtanut tilanteeseen, jossa eurojäsenyys uhkaa vakavalla tavalla Suomen budjettisuvereniteettia, mikä tarkoittaa ihan todellista uhkaa koko maamme valtiolliselle itsenäisyydelle.

Kansoja voi orjuuttaa kahdella tavalla: Voimalla tai saamalla ne itse suorastaan kerjäämään sitä. Ukraina osoittaa, että lietsomalla konfliktin yhtäällä, voisi saavuttaa tavoitteen pehmeämmin toisaalla, kun peloteltu kansa alkaa haluta luovuttaa itsenäisyyttään, itsenäisyytensä turvaamiseksi, toisin sanoen tekemään itsemurhaa kuoleman pelossa.

Maailman moninapaistuessa moni ajattelee, että Suomikin joutuu vääjäämättä valitsemaan puolensa. Eikö tämä ajatus puolten valitsemista ole juuri sitä etupiiriajattelua, jonka piti olla ohi? Itsenäinen, puolueeton maa on vapaa valitsemaan ja luomaan arvonsa itse, eikä pakotettu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon väliltä. Moninapaisuus ei ole oikeasti ongelma, vaan se että navat hylkivät toisiaan.

Jos tunnustaa maailman moninapaisuuden, mutta haluaa valita napojen väliltä, se on oman maan mahdollisuuksien osalta ulossulkevaa. Puolueettomuudesta on moninapaisessa maailmassa enemmän hyötyä kuin haittaa. Puolueeton maa voi olla aidosti avoin koko maailmalle ja luoda suhteita kaikkialle.

Olemme kuulleet monia väittämiä siitä, että irrallaan liittosuhteista ”läntiseen arvoyhteisöön” Suomesta tulisi itseensä käpertynyt Pohjois-Korea, mutta näinhän asia ei ole. Päin vastoin, myös länsi on riisunut Ukrainan sodan myötä naamarinsa ja todellisuus ei ole edes omien arvojemme mukainen. Itä halutaan eristää, äänet sieltä vaientaa ja kaikki sidokset katkaista. Meidän arvomme ovat ainoat oikeat, meidän valheemme ovat totuuksia ja heidän totuutensa valheita.

Moninapainen maailma, jossa elämme kaikkien kanssa sovussa, ymmärrämme toistemme erilaiset huolet, erilaiset arvot ja maailmankatsomukselliset rakenteet pystyttämättä rautaesirippuja, on aidosti avoin ja aidosti kansainvälinen. Tämä on täysin liittosuhteista riippumaton asennekysymys.

Pienen maan kannattaisikin puolueettomuutensa kautta varjella omia etujaan ja toimintamahdollisuuksiaan muuttuvassa maailmassa. Yhtenä esimerkkinä Finnair voisi kenties tälläkin hetkellä käyttää Venäjän ilmatilaa ja matkailuelinkeinomme eivät kärsisi, jos osaisimme pidättäytyä edes hieman.

Liittoumista ei myöskään ole aivan yksinkertaista päästä irti, vaikka kansa niin tahtoisi, mikäli liittouman taustalla on etupiiriajattelu.

***

Alkuperäiset Naton salaiset pöytäkirjat ovat edelleen salaisia, mutta italialainen salaisten palvelujen ja operaatioiden tutkija Giuseppe de Lutiis on väittänyt, että Italian liittyessä Natoon 1949 se allekirjoitti samalla salaisen lisäpöytäkirjan, jonka mukaan maan tuli perustaa epävirallinen organisaatio, jonka tulisi taata maan suuntautuminen länteen äänestäjien tahdosta riippumatta.

Näistä Natoon kytkeytyvistä epävirallisista organisaatioista ja niiden sekaantumisesta väkivaltaisiin terroritekoihin Euroopassa on kirjoittanut Baselin yliopiston tutkija Daniele Ganser kirjassaan Naton salaiset armeijat – Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa.

Kirjoitin vuonna 2015 blogissani Nato-jäsenyys lisäisi terrorismin uhkaa Suomessa:

”Antamalla 22. marraskuuta 1990 päätöslauselman Gladio-operaatiosta myös Euroopan parlamentti osoitti, että on olemassa kaiken asianmukaisen demokraattisen valvonnan ulkopuolista, luvatonta toimintaa, johon tiedustelupalvelut ja sotilaalliset järjestöt osallistuvat. Gladio-päätöslauselmassa parlamentti tuomitsi tällaisten manipuloivien verkostojen perustamisen ja vaati täyttä tutkimusta siitä, miten ne ovat sekaantuneet asianomaisten maiden sisäpolitiikkaan ja jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden salaisten palveluiden kautta mahdollisesti kytkeytyneet terrorismiin Euroopassa.

Kyseisessä päätöslauselmassa pyydetään ja kehotetaan jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin. Suomi ei luonnollisesti ollut Euroopan unionin jäsen vuonna 1990, mutta parlamentin päätöslauselmissa on Suomen EU-jäsenyyden aikanakin viitattu Gladioon, muistaakseni NSA:n vakoiluskandaaliin liittyvien lauselmien osana.”

Naton kyseenalaista historiaa ei ole juuri välitetty perata Euroopan parlamentin päätöslauselmien julistuksista huolimatta, eikä näistä asioista ole välitetty tuon taivaallista myöskään Suomen Nato-selvityksissä.

***

Kulissien takaisesta toiminnasta tänä päivänä voidaan vain spekuloida. Huffington Postin artikkelissaan vuodelta 2013 tutkiva brittiläinen journalisti Nafeez Ahmed kirjoittaa aiheesta.

”Vaikka Gladion todellisuus on historiallinen tosiasia, Edmonds väittää, että ohjelma ei koskaan pysähtynyt, vaan sen sijaan muutti toiminta-aluettaan Euroopasta Aasiaan.”

Edmondsilla Ahmed viittaa tietovuotaja Sibel Edmondsiin, jota hän siteeraa kirjoituksessaan Natoon liittyen seuraavasti:

”Vuonna 1997 Nato pyysi Hosni Mubarakia vapauttamaan vankilasta islamisti militantteja, joilla oli yhteyksiä Ayman al-Zawahiriin. Heidät lennätettiin Turkkiin Pentagonin operaatiota varten.”

Al-Zawahri on radikaali egyptiläinen islamisti, jota pidetään terroristijärjestö al-Qaidan pääideologina. Lisäksi Edmonds kertoo:

”Tiedän todella, että Naton koneet kuljettivat rutiininomaisesti heroiinia Belgiaan, josta ne sitten löysivät tiensä Eurooppaan ja Iso-Britanniaan. He myös toimittivat heroiinia jakelukeskuksiin Chicagossa ja New Jerseyssä. Koko huumeiden, rahan ja terrorin putkea Keski-Aasiassa valvoivat ulkoministeriön, Pentagonin ja CIA:n korruptoituneet viranomaiset.”

***

Mikäli Suomen kansa todella tahtoo Natoon ja haluaa sulkea silmänsä puolueettomuuden mahdollisuuksilta, valtionjohdon vastuulla on selvittää vähintäänkin sotilasliiton historia ja nykytila – kulissien takainen toiminta mukaan lukien – perin pohjin. Valtionjohdon on vaadittava nähtäväksi kaikki tarpeelliset, salatut asiakirjat. Päätöksiä ei pidä tehdä pimeässä. Krampinomaisella kohkaamisella ei pidä olla mitään painoarvoa.

Youtubesta löytyy katsottavaksi BBC:n Timewatch-dokumentti operaatio Gladiosta ja valtioterrorista vuodelta 1992.

Kimmo Kautio
Kirjoittanut Kimmo Kautio

Kirjoittaja on Vastaan Sanomien perustaja ja päätoimittaja.

0 0 Äänet
Arvostele artikkeli
Tilaa
Ilmoita
guest

0 Kommenttia
Sisältöpalautteet
Näytä kaikki kommentit

Contact Us

0
Kommentoi ja keskustele!x